Tuleva sunnuntai on Mikkelinpäivä. Enkelien ja lasten päivä. Ajassa jossa elämme usko luotuihin mutta aisteilta salattuihin voimiin ja persooniin on jätetty pitkälti lasten ja mielentasapainoltaan epäilyttävien aikuisten asiaksi. Mietin miksi. Onko maailma joka on riisuttu yliluonnollisesta jotenkin hyvä tai tavoiteltava? Missä vaiheessa todellisuus on muuttunut ateistisen tai agnostisen järjen muotoiseksi? Sanoisin ettei missään.
Kristittynä en pääse eroon raamatun ilmoituksesta joka viis välittää aikamme vallitsevasta maailmankuvasta. Ja hyvä niin. Esimerkiksi kun näkee ja kokee äidin ja isän hädän jotka ovat menettäneet lapsensa tai kohtaa lapsen joka on menettänyt yllättäen vanhempansa, ei rationaalisella maailmankuvallamme ole mitään annettavaa. Sanon uudelleen: ei mitään. Mutta rauhoittavalla puheella, iltarukouksella ja uskolla siihen että mikä virressä 600 on ilmaistu ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt” taasen on. Ei ole sattumaa että pienten lasten haudoilla on usein suojelusenkelin kuva tai hahmo. Minäkin haluan rukoilla enkelien varjelusta rakkailleni ja itselleni. Se antaa edes jotakin mielekkyyttä ja turvaa tähän kaoottiseen maailmaan. Ja lopulta on kyse ilmoituksesta, joka tuo eteemme todellisuuden josta meillä muuten ei olisi mitään tietoa. Ajatteleppa tätä.
Ilm. 12: 7–12
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
- Nyt on pelastus tullut,
meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti
ja hänen Voidellullaan valta.
Nyt on Syyttäjä syösty alas,
tuo, joka meidän Jumalamme edessä
syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet,
Karitsan veri ja heidän todistuksensa
toivat heille voiton.
He eivät säästäneet henkeään
vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Iloitkaa siis, taivaat
ja te taivaiden asukkaat!
Mutta voi maata ja merta -
Saatana on laskeutunut teidän luoksenne!
Se on raivon vallassa, sillä se tietää,
että sen aika on lyhyt.