Ville Karp­pe­lin jättää jää­hy­väi­set Pat­ti­joen pap­pi­lal­le ja lähtee kap­pa­lai­sek­si Tyr­nä­väl­le

Ville Karppelin on ollut Pattijoen kappalaisena vuodesta 2012 lähtien.

Kuva: Mikko Määttä

– Täällä ei ole vieläkään naulakkoa. Pistä takki johonkin, Ville Karppelin sanoo ensitöikseen työhuoneessaan Pattijoen pappilassa.

Työhuone on komea, ja sisustuksen puutteet voi antaa anteeksi, kun tietää sen haltijan liikkuvan työn.

– Pariin viikkoon en ole täällä käynyt.

Ensin oli rippileiri ja sen jälkeen oma talviloma.

Nyt yksi ajanjakso Karppelinin elämässä on loppumaisillaan. Hän on vielä elokuun alkuun Raahen seurakunnan Pattijoen kappalainen. Sen jälkeen on edessä työpaikan vaihto: hänet on valittu Tyrnävän seurakunnan kappalaiseksi.

Kun paikka tuli haettavaksi, hän ei aluksi edes harkinnut vakavasti hakevansa sitä. Päätöksen vauhdittajana oli Tyrnävän kirkkoherra Teemu Isokääntä. Hän on Karppelinin opiskelukaveri ja kotoisin Pattijoelta.

Raahen seurakunta on ollut Karppelinille hyvä työpaikka, mutta vähän turhan kaukana Limingasta, jossa hän asuu.

Elokuussa työmatka lyhenee 50 kilometristä 15 kilometriin.

– Ei tuo perin juurin tutuksi tulleen Kasitien ajaminen haittaa. Tämä on minulle kotikaupunki, mutta elämä on pikkuisen liian paljon siellä ja täällä.

Eroa on myös työyhteisön koossa. Raahessa työntekijöitä on noin sata ja Tyrnävällä kymmenen.

Raahen seurakuntaan Karppelin tuli kymmenisen vuotta sitten. Pattijoen kappalaiseksi hänet valittiin vuonna 2012.

Työssään hän on tehnyt lukemattomia toimituksia ja tavannut paljon ihmisiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet kohtaamiset, joiden aikana hän on kokenut yhteisen uskon ja Jumalan läsnäolon. Kun on epävarmoina pantu kädet ristiin ja rukoiltu yhdessä.

Kastajaiset, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset sekä monet muut seurakuntaelämään kuuluvat toimitukset Karppelin arvottaa hyvin korkealle.

– Papin työssä olen tullut traditionalistiksi.

Hän uskoo ja toivoo, että seurakunnan jäsenet arvostaisivat toimitusten hengellistä puolta. Hän toivoo myös, että voisi tarjota omassa työssään mahdollisuuksia kohdata Jeesus ja tulla uskoon.

Kirkon jäsenmäärä on ollut pitkään laskussa, ja evankelilaisluterilaisen uskonnonharjoittamisen sijaan hengellisyyttä etsitään monista muista paikoista.

Karppelin pitää uushengellisyyttä enimmäkseen Etelä-Suomen kaupungeissa asuvien naisten mielenkiinnon kohteena.

– Täällä se ei niin paljon näy.

Hän toivoo, että lapsia kasvatettaisiin kristillisyyteen kotona. Kristilliseen kotikasvatukseen kuuluvat muun muassa ruoka- ja iltarukoukset.

Karppelinilla itsellään on vapaakirkollinen tausta, mutta myönteinen suhtautuminen myös vanhoillislestadiolaisuuteen.

– Haluan olla rakentamassa yhteyttä.

Hän arvostaa sitä, miten lestadiolaisuudessa kristillinen usko välittyy arjessa.

– Siinä on sellainen asia, josta soisin, että otettaisiin mallia.

Lopuksi Pattijoen kappalainen toivoo, että jos joku seurakuntalainen kokee, että vuosien aikana jokin juttu on jäänyt kesken, sen voisi näiden viimeisten kuukausien aikana saattaa päätökseen.

Yhteyttä voi ottaa puhelimella tai esimerkiksi tulemalla viikon päästä lauantaina Tiina-Elinaan.