Ollaan Reiponkadulla Jaakko Isolan harjoitustiloissa, ja moni muukin kuin Jaakko saa nuoruutensa takaisin, kun Jaakon harmonikat aloittavat soittonsa. Jalka alkaa vippasta, kieli rallattaa ja huolet häviävät kuin tuhka tuuleen.
Voi pojat, tällaista se oli nuorena 1960- ja 1970-luvulla, kun hanurimusiikki soi radiossa päivittäin!
Mutta tämäpä ei olekaan ihan tavallista haitarin venyttelyä, vaan jokaisella soittajalla on oma rooli. Kun Veikko Ahvenaisen sovituksia soitetaan neljälle harmonikalle ikään kuin neliäänisesti, tuloksena on täyteläinen saundi, joka täyttää ihohuokosetkin.
On suorastaan sääli, että vanhaa tanssimusiikkia soitetaan radiossa niin vähän.
Muutama sitkas tervaskanto, kuten nyt raahelainen harmonikan grand old man Jaakko Isola, pitelee hengissä pelimannimusiikkiperinnettä. Nyt hänen ei edes tarvitse tehdä sitä yksin.
Muutama vuosi sitten hänen harmonikkaryhmänsä kokoonpano vakiintui, ja sen taustaksi perustettiin harmonikansoittoa edistävä yhdistys. Nyt Vapunpäivän alla Jaakko voi järjestää jo 36. Isolan harmonikkakonsertin Raahessa. Tämä konserttiperinne on pitempi kuin millään muulla musiikin lajilla Raahessa ja monessa muussa kaupungissa.
Jaakon harmonikoissa ikähaitari on leveällä. Harjoitukseen saapuneessa kvartetissa soittavat 13-vuotias Saana Kastelli, 17-vuotias Laura Isola, 34-vuotias Lotta Juurikka-Haapakoski ja 72-vuotias Jaakko Isola. Naiset ovat enemmistönä. Soittajia on enemmänkin: Kari Isola, Jaakko Tornio ja Jari Lehto.
– Tytöt ja naiset harrastavat harmonikansoittoa voimakkaammin kuin pojat, on Jaakko havainto.
Harmonikansoiton taivaalla leijailee tummia pilviä, koska nuoret eivät juurikaan tunne harmonikkamusiikkia. Raahessa tilanne on kuitenkin toinen: innostuneet soittajat Jaakon harmonikoissa aikovat esiintyä vielä pitkään.
– Jotta harmonikansoittoa voi kuulla tulevaisuudessakin, pitäisi uusia harrastajia saada mukaan. Olisi mukava, jos entisiä harmonikkakoulun oppilaita saataisiin innostumaan uudelleen soittamisesta, Jaakko sanoo.
– Ryhmässä soittaminen motivoi harjoittelemaan aivan eri tavalla, kuin jos soittelisi vain kotona omaksi ilokseen, Lotta sanoo.
Harmonikansoitto vaikuttaa niin vaivattomalta, että voisi suorastaan kuvitella sen olevan helppoa. Kukaan ei vilkuile sormiinsa. Sormet ovat oppineet kuvionsa toistojen kautta.
– Kaverit kysyvät, miten sen tietää, mitä nappuloita pitää painaa? En osaa selittää. Sen vain tietää, sanoo Laura.
Sormet siis tietävät.
– Sormenpäihin tulee näkö. Tieto välittyy aivoihin, sanoo Jaakko.
Saadakseen sormenpäänäön kannattaa aloittaa soittaminen nuorena, oikeastaan lapsena. Kaikki kvartetin naiset aloittivat 6-vuotiaana, heti kun haitari mahtui syliin.
– Kuusi kertaa ehdin käydä tunneilla, kun piti jo esiintyä, Lotta muistelee.
Harmonikkakoulu toi elämään sisältöä: oli tunteja, yhteissoittoja ja konsertteja, ja sitten mentiin vielä kilpailemaan.
Lotta valitsi harmonikan, kuten hänen pappansakin, samoin Jaakon pojantytär Laura, jonka kotona haitari soi usein.
Kultainen ja Hopeinen harmonikka ovat ne televisio-ohjelmat, jotka toivat Saanan harmonikansoittajaksi.
– Ja 2- tai 3-vuotiaana kävin Jaakon konsertissa, hän muistaa.
Jotakin magiaa siinä harmonikassa on, sillä 13-vuotias Saana on varma, ettei hän jätä harmonikansoittoa ikinä. Hän soittaa niin 2-rivistä kuin sekä 5-rivistä standardi- että melodiabassoharmonikkaa. Hän aikoo harjoitella olan takaa, sillä hän pyrkii Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle opiskelemaan harmonikansoittoa. Jos hänet valitaan, se tietää Helsingin-reissua joka toinen lauantai.
– Jokaisen Sibelius-Akatemiaan pyrkivän on opiskeltava melodiabassoharmonikkaa. Soitetaan Bachia ja Händeliä sun muuta. Mutta me istutetaan sinuun se perinteinen musiikki, niin ettei se varise, Jaakko vakuuttaa Saanalle.
Lottakaan ei voi elää ilman harmonikkaa vaikka kymmenkunta vuotta piti taukoa.
– Ei kannata lopettaa soittoa. Näkeehän sen, että se on pitänyt Jaakonkin vireessä.
Mutta mikä se harmonikan taika on? Onko se se, että sillä voi yksinään soittaa tanssit? Ehkä.
– Kun hanurilla soitetaan valsseja ja tangoja, se eri tavalla puhuttelee. Se tarttuu vängälläkin, Jaakko sanoo.
– Tämä on sellainen soitin, joka ei tule joka päivä vastaan. Se on haastava, ja sillä voi tehdä vaikutuksen ihmisiin, sanoo Laura.
Muistisairaat vanhukset nauttivat saadessaan kuulla haitarin soivan. Sen on nähnyt palvelukeskuksissa soittanut Laura.
Lähtiessäni painan oven kiinni ja hyvää tekevä musiikki jää sisälle. Mielessäni väikkyy yksi ajatus. Harmonikansoittajia ei ole ehkä paljon, mutta onneksi he ovat siitä edestä parempia.
Harmonikka-konsertti
Harmonikka- ja lauluyhtye Raahen järjestämä Kevättä rinnassa -harmonikkakonsertti Raahen Työväentalolla su 29.4. kello 16.
Jaakon harmonikat soittavat Veikko Ahvenaisen, Lasse Pihlajamaan, Seppo Leinon ja Taito Vainion sävellyksiä ja sanoituksia.
Soittamassa Lotta Juurikka-Haapakoski, Saana Kastelli, Laura Isola, Kari Isola, Jaakko Isola ja Jari Lehto sekä Auvo Tuomaala ja Vili Isola.
Myös solisteja ja vierailijoita.