Voi­ku­kan höy­ty­vis­tä Lin­nun­ra­dan ää­ret­tö­myyk­siin

Valokuvausharrastaja Sakari Kanasaari ei kyllästy luontoaiheisiin.

Luontokuvaajan pitää olla säänkestävä, hyvähermoinen ja myös päättäväinen. Herkkäkin pitää olla ja hoksaavainen, jotta osaa löytää ne pienimmätkin luontoäidin tarjoamat kuvauskohteet. Tämän kuvan taustamusiikkina voisi soida Edvard Griegin Aamutunnelma. Työvoitto. Parin kuukauden suostuttelun jälkeen Kurre ei voinut enää vastustaa herkkupaloja.
Luontokuvaajan pitää olla säänkestävä, hyvähermoinen ja myös päättäväinen. Herkkäkin pitää olla ja hoksaavainen, jotta osaa löytää ne pienimmätkin luontoäidin tarjoamat kuvauskohteet.
Luontokuvaajan pitää olla säänkestävä, hyvähermoinen ja myös päättäväinen. Herkkäkin pitää olla ja hoksaavainen, jotta osaa löytää ne pienimmätkin luontoäidin tarjoamat kuvauskohteet.

Talvihyhmäinen meri ympäröi Mikonkarin niemenkärkeä. Harmaa taivas makaa raskaana ja valottomana maiseman yllä.

Valokuvaajaa harmaus ei lannista. Sakari Kanasaari kipuaa jäälohkareitten päälle ja keskittyy tarkastelemaan merenpinnan sävyjä.

–Nyt on poikkeuksellisen tyventä ja veden heijastukset ovat mielenkiintoisia.

Mikonkarin nokalta avautuvat näkymät esittäytyvät Sakari Kanasaaren kuvavalikoimassa kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Kevään muuttolinnut, sydänkesän joutsenperheet untuvikkoineen, syksyn värikylläiset iltaruskot, pikkuruisen villiorvokin kukka; kaikilla on paljon annettavaa luonnosta kiinnostuneelle kuvaajalle.

13-vuotias kuvaaja ei itsekään osaa määritellä, mikä sai kiinnostumaan juuri luontoaiheista. Ensimmäisestä kamerasta ja ensimmäisestä kuvasta on vierähtänyt kolme vuotta.

–Eka kuva oli lintukuva.

Kuvaustaitojaan ja tekniikkaansa kuvaaja on täydentänyt netin kautta. Sekä tietysti kuvaamalla.

Nimekkäiden luontokuvaajien kaartista yksi on Sakarin mielestä ylitse muiden.

Konsta Punkka tekee vakuuttavaa jälkeä.

Määrätietoisuus ja kärsivällisyys ovat luontokuvauksessa lähes välttämättömiä luonteenpiirteitä. Kun kuvaaja halusi saada oravasta lähikuvan, siihen oli vain yksi keino.

–Aloin kesyttää oravaa makupalojen avulla. Muutama kuukausi siihen meni, mutta lopulta kurre tuli syömään kädestä.

Kasvimaailman herkkien yksityiskohtien ikuistaminen vaatii omanlaistaan kärsivällisyyttä. Ei riitä, että kumartuu kukan ääreen ja näpsäyttää muutaman otoksen. Pitää osata valita ja odotella otolliset olosuhteet: missä valossa metsäorvokin kasvot ovat suloisimmillaan, tai milloin voikukan höytyvät ovat koristautuneet kastepisaroiden helminauhoilla.

Sakari on kiinnostunut myös tähtitaivaasta, erityisesti Linnunradasta. Mutta sitäkään ei pääse ikuistamaan milloin ja missä tahansa.

–Valosaaste on huono juttu. Tästä johtuen Mikonkarin olosuhteissa tähtitaivaan yksityiskohdat näkyvät huonosti.

Mutta kun menee Tauvoon, alkaa jotakin jo erottua.

Luontokuvaajan "tekninen apulainen" on isä Jari Kanasaari, joka hyppää autonrattiin silloin kun on tarvis.

–Aika paljon olemme mielenkiintoisia paikkoja löytäneet, kuljettaja myhäilee.

Sakari Kanasaaren "kuva-albumi" on Instagramissa. Seuraajia on parisentuhatta.

Ilmoita asiavirheestä