Voit­toi­sa laulaja ja emäntä

– Tämä on ihanaa ja yksinkertaista. Nautin tästä kaiken yksinkertaisuudesta. Tässä työssä ollaan alkulähteillä ja elämisen alkujuurilla: kuinka riippuvainen ihminen on luonnosta. Kun kesällä kulkee peltojen keskellä ja näkee kuinka vilja kasvaa, on se puhdistavaa ja pitää jalat maassa, Virva juttelee.

Miehensä kanssa Virvalla on toimiva yhteisymmärrys. Kun rouvalla tulee lähtö keikalle tai opintielle, tila hoituu. Mies ja kilometrin päässä asuvat appivanhemmat mahdollistavat Virvan laulu-uran rakentumisen.

Jos ura jossain vaiheessa vie kauemmas, ei mies aio olla jarruna – päinvastoin. Mullien kohtalo ratkaistaan tarvittaessa yhteisymmärryksessä, mutta toistaiseksi rintamamiestalo saa pitää emäntänsä.

Virva tokaisi jo pikkutyttönä haluavansa oopperalaulajaksi.

Kotiväki ei tästä tulevaisuudenkuvasta hätkähtänyt, sillä Raija ja Perttu Mathlinin kodissa musiikki oli vähintäänkin puoli elämää.

– Olen kasvatuksen tulos tietyllä tavalla. Kotona on aina ollut meininki, että omat asiat hoidetaan ja arki sujuu ja ollaan kuin tavalliset ihmiset. Ote arkeen on hyvä vastapaino taiteelle. Onhan se hurjaa ja pöljältäkin tuntuvaa, että treenikopissa ”hakataan tunti toisensa jälkeen päätä seinään”, eikä siinä hetkessä näe työn jälkeä. Vanhemmat ovat aina olleet järki-ihmisiä ja kasvattaneet meidät siten.

Pohjoispohjalaisilla on tapana polttaa kiivaasti kynttiläänsä vakan alla ja vaieta omista taidoistaan.

Virva toteaa omaavansa onnekseen riittävästi realismia suhteessa omaan osaamiseensa, mutta myös kykyä nauttia saavutuksista.

– Minua huonompia laulajia on, mutta on parempiakin. Se taso, millä mittarilla olen nyt tässä, on aivan riittävän hyvä. Raja ei tule koskaan vastaan taiteen tekemisessä ja se on raastavaa. Kilpailutilanteessa riittämättömyyden tunne pitää heittää nurkkaan. Olen ansainnut tämän ja riitän.

Edellisellä kerralla syksyllä 2015 Virva karsiutui Lappeenrannan laulukilpailujen ennakkokilpailuissa. Se nosti hetkeksi sisun pintaan, että vielä tässä näytetään.

Aika kului ja Virva kasvoi laulajana sekä teknisesti että henkisesti valmiimmaksi.

Lokakuinen Helsinki Lied -kilpailun voitto Juho Lepistön kanssa antoi kunnon itsetuntopiikin ja hyvän pohjan Lappeenrantaan.

– Silloin silitin itseäni olkapäälle ja sanoin, että oot sinä hyvä. Lappeenrannan välierässä on iso lied-kilpailu ja ajattelin, että tämän kyllä selvitän. Itsetunto oli koholla.

Naisten sarjan voitto oli Virvalle positiivinen järkytys.

Kilpailijoiden taso oli huikaiseva ja jo finaaliin pääseminen oli iso asia.

– Olisiko ollut tietty kylmäpäisyys, jonka onnistuin pitämään alusta loppuun asti. Voitto on niin monen asian summa – ehkä olin otollinen ihminen nyt. Ehkä tämä on nyt minun vuoteni ja miellytin tietyllä osa-alueella tuomaristoa eniten, Virva pohtii.

Kilpailun voitto tarkoitti sitä, että maanantaina Virva jo kirjattiin erään agentuurin listalle.

Tunne siitä, että ei ole yksin vastuussa keikkojen järjestymisestä ja palkkaneuvotteluista, helpottaa kovasti laulajaa.

– Agentti järjestää minulle mahdollisuuden muun muassa päästä suljettuihin koelauluihin, etsii sopivia rooleja ja solistitehtäviä. Jäin plussan puolelle, vaikka alkukuopissa tässä vielä ollaan.

Lappeenrannan laulukilpailuista ovat ponnistaneet monet laulajasuuruudet. Myös Virva toivoo voivansa elättää itsensä äänellään.

– Toivottavasti saan tehdä mahdollisimman pitkän uran ja saisin hyviä rooleja, näkisin maailmaa.

Meikäläiset: 100-vuotiaan Raahen Seudun kunniaksi esittelemme vuoden aikana sata mielenkiintoista henkilöä Raahen seutukunnan alueelta Meikäläiset-juttusarjassamme. Mukana on niin nykyisiä alueella vaikuttavia ihmisiä, historiallisia henkilöitä kuin alueelta pois muuttaneita ja takaisin palanneita.