Vuoden hoi­to­työn­te­ki­jä Niina Kou­to­nen: Syn­nyt­tä­jää pitää kuun­nel­la

Vuoden hoitotyöntekijä Niina Koutonen on kiitollinen tukijoukoilleen, erityisesti lasten isovanhemmille, joista on ollut korvaamaton apu kolmivuorotyötä tekevälle kätilölle.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vuoden hoitotyöntekijäksi valittu yppäriläinen Niina Koutonen sai tunnustuksen päivälleen samana päivänä kuin sai kätilön paperit 10 vuotta sitten.

Tunnustus tuli Niinalle työssään osoittamastaan korkeatasoisesta eettisestä osaamisesta sekä potilaiden hoidossa että työyhteisössä toimimisessa.

Eettisyys ei ole asia, jota Niina tietoisesti ajattelisi työssään. Se tulee selkäytimestä, sisäsyntyisesti luonnostaan.

–En tiedä miten muuten kätilön työtä voisi tehdä kuin eettisesti. Pyrin kohtaamaan ihmiset ihmisenä, vaikka kohtaankin heidät kätilönä, Niina pohtii.

10 vuotta kätilönä Oulaskankaan sairaalassa on opettanut Niinalle sen, että synnyttäjää pitää kuunnella.

–Äidit vain tietävät. Heitä ei missään tilanteessa tule aliarvioida tai mitätöidä, eikä epäillä äidinvaistoa.

Kätilön ammattiin Niina päätyi alunperin erään sukulaisen ehdotuksesta.

–Hän sanoi, että olisin hyvä kätilö. Halusin hoitoalalle, mutta kätilön ammattia en ollut ajatellut. Se oli hyvä hoksautus, Niina hymyilee.

Niina lähti opiskelemaan Pirkanmaan ammattikorkeakouluun Tampereelle. Ensin opiskeltiin sairaanhoitajan opinnot ja sitten keskityttiin kätilöntyöhön. Koko kouluajan Niinan opettajat olivat kätilötyön opettajia.

Esimerkin eettiseen työskelyyn Niina sai harjoittelujaksollaan Taysin naistentautien osastolla.

–Ihailin sairaanhoitaja Jaana Suden tapaa, jolla hän ikään kuin otti potilaat syliinsä, aivan omakseen. Ei lässyttänyt heille, vaan omalla persoonallaan lähestyi.

Niina tietää kuinka henkisesti avoimia naiset ovat tullessaan synnyttämään. Herkässä tilassa oleva nainen saattaa muistaa loppuikänsä kätilön kanssa käymänsä keskustelut ja ennen kaikkea saamansa kohtelun.

Kaikki ei aina mene synnytyksessä niin kuin pitää. Alatiesynnytys saattaa muuttua sektioksi tai kivun määrä voi yllättää.

–Siksi on tärkeää miten kätilö kohtelee synnyttäjää. Jos teet parhaasi ja olet läsnä, saat paljon anteeksi sellaisesta synnytyskokemuksesta, joka ei mennyt niin kuin oli ajateltu.

Pahinta on äidin kokema hallitsemattomuuden tunne ja yksin jääminen.

–Yksi parhaista saamistani kiitoksista tuli eräältä äidiltä, jota olen avustanut monessa synnytyksessä. Hän sanoi, että en ikinä lähde salista niin etten sanoisi palaavani takaisin. Äidin on tärkeää kokea, että hän on kätilön hoivissa silloinkin, kun tämä ei ole paikalla.

Oulaskankaan kätilö- ja hoitajatiimiä Niina kehuu vuolaasti. Vuoden hoitotyöntekijä -palkinto on tunnustus paitsi kätilön työlle, myös koko Oulaskankaan sairaalalle, jolle palkinto on ensimmäinen lajissaan.

–Se, että työkaverit ovat esittäneet minua palkinnon saajaksi, kuvastaa työyhteisömme tiiviyttä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Oulaskankaan sairaala on taistellut ja taistelee tälläkin hetkellä synnytysosastonsa puolesta. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen on tehty valitus Valviran päätöksestä lakkauttaa osasto.

Jos synnytysosasto lakkautetaan, Niina ei jää täysin tyhjän päälle. Hän laajentaa parhaillaan osaamistaan opiskelemalla ensihoitajaksi Oulun seudun ammattikorkeakoulussa.

–Se on hyvin mielenkiintoista ja laajentaa osaamistani sairaanhoidolliselle puolelle. Saatan nähdä itseni tulevaisuudessa sielläkin.

Niina kokee synnytysosaston lakkauttamisen heikentävän koko sairaalaa. Tilanne on kiinni yksinkertaisesta matematiikasta: vauvoja ei synny riittävästi.

Jos Oulaskangas sulkeutuu synnyttäjiltä, ovat vaihtoehtoina Kokkola tai Oulu. Kumpaankin on Pyhäjoelta käsin pitkä matka.