Vuoden Mi­kä­tin­tie­tä­jik­si va­lit­tiin pat­ti­jo­ki­nen pa­ris­kun­ta: Netistä löytyy Mi­kät­ti­miä, kun vä­hän­kin on hajulla

Vuoden Mikätintietäjät Anneli ja Juhani Länsikallio palkittiin nisupukkimuotilla. Viikon Mikätin -kilpailuun he aikovat osallistua edelleen.

Kuva: Vesa Joensuu

Pattijokiset Anneli ja Juhani Länsikallio ovat osallistuneet Raahelaisen Viikon Mikätin -kilpailuun alkuajoista lähtien.

On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että Annelin nimellä kilahtaa toimituksen sähköpostiin osallistumisviesti, viimeistään viimeisenä osallistumispäivänä torstaina.

– Joskus tosin käy niin, että tiedetään hyvin mitä esineellä tehdään, mutta kun ei tiedetä sen täsmällistä nimeä, jätetään osallistumatta, Anneli kertoo.

Tänä vuonna Viikon Mikätin -kilpailuun saatiin vähän vajaa 1000 vastausta. Arpaonni suosi Länsikallioita tänä vuonna neljä kertaa. Annelia moinen tuuri jo hävettää, mutta voitoista pari selittyy sillä, että ainoa oikea vastaus on tullut juuri heiltä.

– On tullut jo sellainen olo, etten kehtaa hakea palkintoa, Anneli sanoo.

Kun Raahelainen aamukannossa kolahtaa laatikkoon, hakee Juhani yleensä lehden. Viikon Mikätin tutkaillaan lehdestä heti ensimmäisenä.

– Juhani on kyllä enemmän tiennyt oikeita vastauksia kuin minä, Anneli toteaa, mutta Juhani ei ole aivan samaa mieltä.

Kahden "tietäjän" kodissa ei kuitenkaan synny suuria erimielisyyksiä ja totisia intoksia esineiden alkuperästä.

– Ei tätä niin ryppyotsaisesti pidä ottaa, Juhani nauraa.

Kun hiukankin pääsee jyvälle mikä esine voisi olla, ottaa Anneli internetin avukseen.

Googleen pudotellaan sopivantuntuisia hakusanoja ja niillä kokeillaan onnea sekä teksti- että kuvahaussa.

– Aika hyvin on netistä löytynyt oikeita vastauksia. Pitää vain vähän saada vihiä esineestä, Anneli sanoo.

Kumpikaan ei ole erityisen kiinnostunut vanhoista esineistä, mutta tunnistuskisa tarjoaa mukavaa haastetta, jota ei voi ohittaa.

– Museossa emme ole käyneet kertaakaan yhdenkään Mikättimen takia. Emme ole vielä päässeet edes Kruununmakasiiniin, vaikka siitä on monta kertaa ollut puhetta, Anneli nauraa.

Kahvikiloa Länsikalliot pitävät hyvänä palkintona.

– Se on hyvä suhteessa tähän kisaan ja kelpaa useimmille. Arvoltaan se on hyvin symbioosissa kisaan – vähän kuin kieli poskessa on tämä kisakin, Juhani sanoo.

Vääriäkin vastauksia on Länsikallioilta lähtenyt kisaan, mutta siitä ei sen enempää kipunoita lentele.

– Saatan tosin sanoa sitten kun oikea vastaus nähdään, että "tiesin", jos olemme olleet eri mieltä ja minulla olisi ollut oikea vastaus, Juhani sanoo.

Mikättimistä helpoimpia arvattavia ovat olleet maataloudessa käytetyt työesineet.

Juhani, sisämaan kasvatti, moittii hankalimmiksi erilaisia merenkulkuun liittyviä esineitä.

Kilpailuun he Länsikalliot eivät toivo mitään muutoksia. Esineiden ei heidän mielestään tarvitse olla museoesineitä, vaan voisivat olla ihan käytössä olevia, vähän outoja tavaroita.

Juhani on tuonut mukanaan aidon Mikättimen, josta ei kertakatsomalla ollenkaan selviä mikä esineen käyttötarkoitus on.

Esine on kuulunut hänen isoisälleen ja sille on ollut kovasti tarvetta erityisesti sota-ajan jälkeen – ja toimii edelleen. Se otetaan oitis kilpailuun mukaan, mutta tällä kertaa Länsikallioiden oikeaa vastausta ei hyväksytä.