Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aloitti täysimittaisen sodan. Nopean erikoisoperaation sijaan käynnistyi brutaali ja tuhoisa rintamasota, jonka aikana on kuollut ja haavoittunut satojatuhansia ihmisiä.
Vuosipäivän aikana Suomen valtioneuvosto osoittaa tukeaan liputtamalla ja seurakunnat soittamalla kirkonkelloja kello 12.
Vuoden ajan olemme eläneet uudessa todellisuudessa, jossa turvallisuuskäsityksemme ja asioiden tärkeysjärjestys on pysyvästi muuttunut. Viime helmikuusta lähtien olemme seuranneet Ukrainan tapahtumia reaaliajassa televisioistamme ja kännyköistämme.
Sodan pitkittyessä tulee aina turtumisen riski. Se näkyy siinä, että harva enää seuraa Ukrainan sodan etenemistä ensitöikseen herättyään ja siitä eteenpäin pitkin päivää, kuten sodan alkuvaiheessa tehtiin. Empatia ja auttamisenhalu kukoistivat viime keväänä. Halu auttaa konkreettisesti omalla toiminnalla myös yhdisti ihmisiä.