Yhtä hymyä koko mies

Pauli Hyvärinen tekee perjantaina työuransa viimeisen päivän. Sen jälkeen hän alkaa nauttia eläkepäivistään.

Kuva: Toni Länkinen

– Jos maanantaina paistaa aurinko ja on lämmintä, lähden hiihtämään. Pulkka perään, sinne koivuklapeja ja makkarapaketti, ja menen merenrantaan. Sinne teen nuotion ja paistelen makkaraa. Otan siellä selfien, jonka lähetän työkavereille ja toivotan työn iloa, näin suunnittelee K-Rauta Ojan Rauta Raahen myymäläpäällikkö Pauli Hyvärinen.

Tuota titteliä hän kantaa tosin enää tänään perjantaina. Sen jälkeen mies palauttaa työpuhelimen ja -tietokoneen ja vaihtaa työuransa eläkepäiviin.

Hyvärinen on tykännyt työstään, mutta eläkkeelle jääminen ei kuulemma harmita vähääkään. Hän tykkää sen verran paljon myös vapaa-ajastaan.

Nyt on sitten enemmän aikaa muun muassa hiihtämiselle, maratonien juoksemiselle ja matkustelulle. Sekä tietenkin viidelle lapsenlapselle.

Vaikka lehteen tulevaa kuvaa varten hän haluaisi rekvisiitaksi rollaattorin, sellaiselle ei pitäisi olla hetkeen tarvetta. Sen verran liikkuvalta kuulostavat miehen harrastukset.

– Haaveena oli, että pääsisin eläkkeelle 55-vuotiaana, mutta se ei ihan toteutunut. Olen nauttinut työstäni, täällä on hyvä ilmapiiri ja töihin on ollut pääsääntöisesti mukava lähteä, 62-vuotias, 11 maratonia kymmenessä vuodessa juossut Hyvärinen miettii.

Hyvärinen vakuuttaa, ettei ole palaamassa työelämään takaisin, vaikka houkuteltaisiin. Tai ehkä sittenkin jonkun päivän voisi käydä vielä töissä, kunhan korvaus on kohdallaan.

– Käyn kyllä morjestamssa työkavereita, mutta en tule takaisin töihin. Sen verran olen tosin sanonut Kempeleen päällikölle, että voisin tulla sunnuntaisin rakennustarvikepuolelle tekemään lyhyen päivän, tuplapalkalla, Limingan Tupoksella asuva Hyvärinen nauraa.

Kemissä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Hyvärinen on ollut rautakaupan alalla jo yli 40 vuotta. Raaheen mies saapui vuonna 2001. Välissä hän kävi töissä myös Kempeleen Ojan Raudassa, kunnes palasi Raaheen seitsemän vuotta sitten.

Hyvärinen myöntää, että hän on vienyt välillä töitään myös kotiinsa. Koska siellä on kuulemma helpompi tehdä rutiinihommat pois.

– Työ on ollut minulle kuin harrastus. Mieluummin teen illalla töitä, mitä ei tässä kerkeä. Itse tykkään, että jos on iso läjä paperihommaa ja paljon kaikkea, haluan tehdä ne omalla aikaa pois. Eli olen vienyt töitä kotiin. Mutta olen kyllä harrastusten puolesta osannut ottaa myös sen vapaa-ajan. Se on äärettömän tärkeää osata ottaa omaa aikaa, toivottavasti jokainen muistaisi sen, Hyvärinen korostaa.