– Aina jää kaivelemaan, että voisi tehdä toisen veneen, pohtii Markku Oinas.
– Viimeinen vene mulle, arvioi Erkki Orava.
– Viimeinen vene tälle keväälle, oikoo Paavo Manninen.
Raahe-opiston ensimmäisen veneenrakennuskurssin päättäjäisiä vietetään toukokuisena iltana keskenään sanaillen samaan tapaan kuin kurssikin on käyty. Markku ja Irma Asikkalan vanhan navetan veneverstaassa Vihannissa häärää 9 veneenveistäjää. He ovat paiskineet veneen kimpussa koko talven.
– 104 tuntiahan tähän on varattu, mutta ei tähän 200 tuntia riittänyt, kertoo järvivenettään puurtanut Erkki Orava.
Osa veneistä on jo valmistunut ja viety kotiin. Verstaassa on jäljellä Asikkalan kanootin lisäksi 3 venettä viimeistelyssä. Niitä katsellessa pohtii, miten ihmeessä tilaan on mahtunut 8 venettä?
– Markku joutui tekemään kanootin, kun ei venettä mahtunut, naurahtaa kurssin opettaja, oulaistelainen veneenveistäjä Paavo Manninen.
– Kaikki ovat sillä mallilla, että ne pinnalla pysyvät. Pinnoitteet vielä puuttuvat, sanoo Manninen.
Markku Asikkalan naama loistaa, kun hän esittelee inkkarikanoottiaan. Sen saa hänen poikansa. Mutta sitä ennen kauniiseen puuhun pitää vetää lasikuitupinta.
– Pitäisiköhän tehdä toinen nyt, kun tietää, miten se tehdään, hän pohtii.
Koska kanootti on hyvin kapea, sitä ei tehdä laudoista. Asikkalan kanootti syntyi tuijarimoista, jotka puristettiin ja liimattiin yhteen.
Veneitä voisi tehdä kuusilaudasta, haavasta ja lehtikuusesta, mutta kurssin veneet valmistettiin männystä. Osa veneistä tehtiin Suomessa kehitetystä venevanerista. Yhtään samanlaista venettä ei syntynyt.
– Järvelle ja joelle on omat mallinsa ja joka puolella Suomea oma mallinsa, tietää Manninen.
– Siinä on pari muuttujaa, arvioi Okkonen.
Kurssilla syntyneistä 7 veneestä 4 on jokiveneitä ja 3 järviveneitä.
– Jokivene on kapeampi, suorakylkisempi ja matalampi kuin järvivene, kertoo Manninen, joka on tehnyt lukuisia veneitä.
Jokainen on pitänyt huolen siitä, että veneestä tulee alle 5,5-metrinen, jottei sitä tarvitse rekisteröidä.
– Siitä joskus verolappu kopsahtaisi, epäilee Markku Oinas.
Miehet tietävät poliisin ratsanneen trailereissa olleita veneitä.
Oinaan veneelle ei tarvitse kauan nimeä miettiä. Siitä tulee pojanpojan mukaan Eetu II. Eetu I:n pappa teki aiemmin Ruukissa.
Mannisen silmissä Erkki Oravan tekemä vene on kuin karkki. Mäntyvaneriveneessä on saarnikaaret ja tummat mahonkipuiset laidat. Samat mahonkiraidat on airoissa. Koverretun mallin sanotaan vähentävän vesikitkaa. Tästä se vesi solahtaa, tuumaavat miehet.
9 millimetrin venevanerissa on 5 viilua pitkittäin ja 5 viilua ristikkäin. Orava arvioi, että veneen rakennuskulut ovat toista tuhatta euroa. Eniten maksoivat laudat ja mahonki.
Perinnevenettään villavatiinilla yhdessä Tapani Hilakiven kanssa tilkinneestä Teuvo Putaalasta isoimmat yllätykset liittyivät lautojen taivuttamiseen. Lauta taipui, kun sitä kuumennettiin kaasuliekillä lumihangen keskellä.
Puuveneestä saa pitkäaikaisen kaverin, kun siitä pitää huolta.
– Meillä on kotona veneitä vuosilta 1963 ja 1976. Puuvene loppuu 10 vuodessa, jos sitä ei hoideta. Sen pitää olla kovemman katon alla silloin, kun sitä ei soudeta. Muuten neulaset kerääntyvät siihen ja pitävät sen kosteina, neuvoo Manninen.
Venettä pitää pitää viikko pari lämpimässä ja kuivassa, kun sen ottaa vedestä. Pakkanen saattaa halkaista venelaudan, jos sen jättää märkänä ulos.