Yli­no­peuk­sis­sa vir­he­mak­sun rajalta ei löydy sa­ko­ton­ta vyö­hy­ket­tä, va­kuut­taa po­lii­si­tar­kas­ta­ja: "Ei tässä ole mitään on­gel­maa"

Poliisin mukaan uuden tieliikennelain soveltamisessa ei ole ongelmia.

Kuva: VESA JOENSUU

Viime kesäkuussa voimaan tullut uusi tieliikennelaki herättää yhä kysymyksiä. On muun muassa arveltu, että jos ajaa ylinopeutta hieman yli 20 kilometriä tunnissa enemmän kuin rajoitus sallii, voi välttyä kokonaan rangaistukselta.

Uuden lain mahdollista porsaanreikää pohti hiljattain haastattelussa Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.

Koska liikennevirhemaksu voidaan uuden lain mukaan määrätä vain silloin, kun ylinopeutta on korkeintaan 20 kilometriä tunnissa, rangaistuskeinoksi jää sakko liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tolvasen mukaan kaikki yli 20 kilometrin ylinopeus ei ole liikenneturvallisuuden vaarantamista.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom kertoo tiedotteessaan, ettei liikennevirhemaksun ja sakon soveltamisalojen väliin jää sanktioimatonta menettelyä.

Uudesta tieliikennelaista lausuntonsa antanut Liikkuvan poliisin Perinneyhdistys taas arvioi, että poliisi voi rikkoa virkavelvollisuuttaan, jos kirjoittaa sakon ylinopeudesta, jossa liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistö ei pääsääntöisesti täyty.

Poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta torjuu epäilyt uuden lain rangaistusaukoista.

– Ei tässä ole mitään ongelmaa. Enintään 20 kilometrin ylinopeuksista määrätään liikennevirhemaksu, suuremmista ylinopeuksista vähintää sakko.

Arvelinin mukaan Liikkuvan Poliisin perinneyhdistyksen pelko poliisin syyllistymisestä virkavelvollisuuden rikkomiseen sakkoa kirjoittaessaan on aiheeton.

– Jos näin olisi, poliisit saisivat hytistä pelosta aina sakottaessaan. Poliisi tekee lähtökohtaisesti oikean ratkaisun rangaistusta arvioidessaan. Jos rangaistu arvioi ratkaisun vääräksi, hän voi aina vaatia asiaan oikaisua. Poliisi rikkoisi virkavelvollisuuttaan vain, jos menettelisi lain vastaisesti tai mielivaltaisesti, esimerkiksi jos hän vaatisi rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta henkilölle, joka ei ole ollut edes paikalla.

Arvelin tähdentää, että uusi laki jättää edelleen poliisille harkinnanvaraa rangaistusten suhteen, mutta laki antaa sen soveltajalle myös pieniä vihjeitä sopivasta ratkaisusta.

– Esimerkiksi väistämisvelvollisuus on niin keskeinen liikennesääntö, että sen rikkominen tulee arvioitavaksi useimmiten liikenneturvallisuuden vaarantamisena eli sakon arvoisena rikkomuksena.

Uusi tieliikennelaki on ollut voimassa yli neljä kuukautta. Arvelinin tiedossa on yksi liikennevirhemaksun ja sakon rajalla oleva, muutoksenhakuun menossa oleva ylinopeustapaus. Se mitattiin automaattisella valvonnalla.

Arvelinin mielestä uusi tieliikennelaki ei muutenkaan aiheuta ongelmia liikennettä valvovalle poliisille. Lakia kuitenkin saatetaan vielä hienosäätää, kun eduskunta käsittelee lain niin sanottua korjauspakettia.

– Uskoisin, että tulossa on lähinnä pistemäisiä teknisiä korjauksia.

Poliisihallituksessa on huomattu, että  uusi laki aiheuttaa hämmennystä hevosen asemasta liikenteessä. Ratsastaminen rinnastetaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen ja sitä koskevat samat säännöt kuin esimerkiksi autoja ja mopoja. Jos ratsastustietä ei ole, hevosen paikka on ajoradalla tai pientareella.