”Raitiovaunu meni puiston läpi / aina oli syksy / ja ilma, aina yhtä kaunis / sitä minä muistelen onnen aikana!” runoili Pentti Saarikoski teoksessaan ”Onnen aika”. Samannimistä Heikki Sarmannon jazz-levy soitti Katja Huhtahaara nuoruudessaan ja haikaili 60-luvun menneen maailman perään. Nostalgiannälkä johti keräilyharrastukseen, joka ansiosta opiskelija-asunto, sekä myöhemmin oma koti täyttyi Marimekon, Iittalan ja Arabian aarteista.
- Olen sairastanut nostalgian kaipuuta koko ikäni, Huhtahaara naurahtaa. Huolella kerätty ja vaalittu kokoelma on nyt aseteltuna hyllyille ja tangoille hintalapun kera. Huhtahaara näkee jokaisessa esineet palan omaa historiaansa. Tavaroiden henkilökohtaisuus hirvittikin aluksi tuoretta putiikinpitäjää.
- Mutta eivät ihmiset näe että tuo on äidin maljakko tai että nuo olivat käytössä kun lapset olivat pieniä. Asiakkaille ne ovat vain esineitä.
Ajatus kaupasta putkahti mieleen, kun Huhtahaaran kotina toimivan Yppärin vanhan kansakoulun pihapiirissä oleva opettajanasunto jäi vaille vuokralaisia. Vuosien varrella, elämäntilanteiden muuttuessa iso osa aarteista oli tallennettuna ulkorakennusten uumeniin, eikä teini-ikään tulleet lapset tunteneet mielenkiintoa haalia niitä omiin asuntoihinsa. Tavaroita oli kertynyt Huhtahaaran mukaan haitaksi asti, joten kaupan perustamien tyhjään asuntoon tuntui täydelliseltä ratkaisulta.
- Sitten hieman yllätyin pahvilaatikoita avatessani, että ai, oliko minulla tällainenkin!
Alun perin Huhtahaaran ei ollut tarkoitus myydä kokoelmaansa kokonaisuudessaan, mutta tyhjennysoperaatio vei mennessään. Vanhojen muistojen läpikäyminen oli osaksi ahdistavaa, mutta enimmäkseen riemukasta ja puhdistavaa.
Koko putiikki on kuin aikamatka menneeseen. Seinäkellot raksuttavat mennyttä aikaa, taustalla soiva suomi-iskelmä rahisee vinyyliltä. Onnen aika-putiikki on nimensä veroinen. Tänne voi tulla vaikka kahvikupilliselle muistelemaan sitä maailmaa, jota ei ehkä oikeasti koskaan ollutkaan. Parasta kaupan pitämisessä ovat asiakkaat, jotka kertailevat omia muistojaan vanhoja esineitä nähdessään.
- Tavara nähdään nykyisin jotenkin pahana asiana, mutta esineet eivät ole vain esineitä. Ne ovat täynnä erilaisia merkityksiä ja muistoja.
Tämän kesän ajan Onnen aika on avoinna keskiviikkoisin ja lauantaisin, syksyllä kaupan ovet ovat auki ainakin viikonloppuisin. Katja Huhtahaara työskentelee opettajana, kesätyö myyjättärenä tuo mukavaa vastapainoa koulumaailman hektisyyteen.
- Suhde tavaraan on mielenkiintoinen. Mitä enemmän olen myynyt, sinä innokkaammin hankkiudun eroon. Nyt olen kantanut kaupan puolelle paljon tavaraa myös kodista.
Tärkeimmät esineet jäävät. Kuten nuoruuden rakkaat kirjat. Esimerkiksi Pentti Saarikosken Katja Huhtahaara on siivousprojektinsa myötä löytänyt uudelleen.
