Langin kauppahuoneen salongin katto kohoilee, kun ystävykset Tarja ja Imppu kommentoivat valokuvaaja Vesa Joensuun heistä ottamiaan kuvia.
Nauru kimpoilee seinästä seinään.
– Voi kauhia. Voi hirviä. Ei, ei, ei! Voi mahoton, Tarja voihkii.
– Hilijaa hysteerikko. Ihania, tuoki ihana, Imppu lataa.
Kommentointi kuvaa hyvin naisten erilaisuutta. Siinä se liima, joka pitää.
– Olemme niin erilaisia kuin olla voi. Imppu on sosiaalinen ja saa heti kontaktin ihmisiin. Minä olen hitaampi ja tarvitsen aikaa, että alan luottaa, Tarja sanoo.
Imppu toteaa hutturoivansa ja haaveilevansa kaikenlaista, mutta samassa ajassa Tarja saa aikaan vaikka mitä.
Ystävyyden peruskivi valettiin jo aikoinaan Karjalassa, Kalevalan kylässä, jossa naisten isien isovanhemmat olivat ystäviä keskenään.
Isien vanhemmat asettuivat Martinniemeen vanhaan Loosenporin taloon. Sinne syntyivät isät, Impun isä Valde Sotka vuonna 1930 ja Tarjan isä Veijo Virta vuonna 1931.
– He olivat aivan ylimmät ystävät. Me olemme syntyneet samalla tavalla vuoden ikäerolla, Imppu sanoo.
Kummastakin miehestä tuli osuuskaupan myymälänhoitaja ja vaimoista myyjättäriä.
– Ja me olemme kasvaneet tiskin alla, minä vähän matalamman tiskin kuin Tarja, Imppu hekottelee.
Osuuskauppalaisuus oli sitä, että työn perässä muutettiin. Imppu syntyi Martinniemeen, mutta Tarja Kalajoella.
Vanhempien ystävyyden siima piti ja perheet viettivät yhteisiä lomia joko Sotkan perheen mökillä Pattijoella tai Virran perheen mökillä Kalajoen Vasankarissa.
Toinen on ollut aina olemassa, naiset sanovat.
Oli lapsuuden leikit ja teinien jutut. Mentiin tahoillaan naimisiin ja perheellistyttiin. Ystävyys jäi jonnekin oman perhearjen taakse, kunnes tuli vuosi 1995 ja naiset huomasivat asuvansa Raahessa naapureina.
– Olin vasta muuttanut Raaheen ja Salpataloihin. Lähdin kaupungille, niin Irma oli pihassa pesemässä puutarhakalusteita, Tarja muistelee.
Sen jälkeen ei ole juuri päivää mennyt ilman jonkinlaista yhteydenpitoa – ja nyt asutaan taas naapureina Vanhassa Raahessa.
Ystävä on ensimmäinen, jolle soitetaan hädässä, avun tai neuvon tarpeessa tai kun vain pitää jakaa jokin asia.
– Imppu on ehdottoman luotettava. Hän on ensimmäinen, johon otan aina yhteyttä, Tarja sanoo ja Imppu toistaa saman kaikuna.