Alpo Kek­ko­nen kokosi parhaat Alpert Kivi -pa­ki­nan­sa ko­koel­mak­si

Alpo Kekkosta surettaa, että pakinoita julkaistaan nykyään niin vähän.
Alpo Kekkosta surettaa, että pakinoita julkaistaan nykyään niin vähän.
Kuva: Mikko Määttä

Vuosina 2000–2005 Alpo Kekkonen kirjoitti Raahelaiseen kymmenittäin pakinoita nimimerkillä Alpert Kivi. Nyt hän on koonnut 41 julkaistua ja kahdeksan julkaisematonta pakinaa kirjaan nimeltä Onnellisuusgeeni ja muut Alpert Kiven parhaat pakinat.

Pakinat on jaettu teemoittain ja teemojen sisällä ne ovat aakkosjärjestyksessä. Hän jätti pois sellaiset pakinat, jotka käsittelivät nimeltä mainiten tiettyjä henkilöitä. Lisäksi hän halusi pitää julkaisun pienenä kirjasena.

Kekkosesta pakinoiden kirjoittaminen on hauskaa. Niissä on sallittua – ja ehkä jopa suotavaa – liioittelu ja kärjistäminen. Sen sijaan kaikkien faktojen kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana.

Lukijana ja kirjoittajana häntä viehättää pakinoiden monimielisyys.

– Siinä on tavallaan vastuu lukijalla. Ei aina oikein tiedä, mitä kirjoittaja tarkoittaa, Kekkonen sanoo ja pohtii, että toisaalta kirjoittakaan ei tiedä, mitä lukijalle tulee tekstistä mieleen.

Joskus lukijat ovat suuttuneet hänen pakinoistaan. Kekkonen ajattelee, että pakinoiden on tarkoitus hauskuuttaa, mutta myös suututtaa.

– Ne ovat molemmat tavoitteita.

Hänen pakinointinsa varsinainen tavoite on pyrkiä vaikuttamaan asioihin.

– Useimmat pakinani ovat kantaa ottavia, vaikka sitä ei ehkä aina huomaakaan.

Aiheita hän sai paikallisista ja ajankohtaisista asioista. Hän muistelee lämmöllä sitä, kun hänen Ollinsaaren koulukuvioita käsittelevää pakinaansa lainattiin kaupunginvaltuuston kokouksessa.

Paljon hänen pakinoissaan oli myös yleistä filosofointia. Hän on ottanut kantaa muun muassa luonnonsuojeluun, energia-asioihin ja kirjoittanut vaikkapa palkkatyön yliarvostuksesta.

Ennen pakinoitsijaksi ryhtymistään Kekkonen oli pakinoiden lukija. Hän kertoo lukeneensa vuosikymmeniä sitten Savon Sanomista nimimerkki Joosepin (oikealta nimeltään Jouni Olavi Gottlieb Hirvaskero) pakinoita. Toinen pakinoitsijasuosikki hänelle oli Aapeli (Simo Puupponen). Myös hän kirjoitti pakinoitaan Savon Sanomiin.

– Muutamia vuosia sitten lainasin Aapelin pakinakokoelmia kirjastosta. Aapeli kertoi lempeästi, ei ollenkaan niin ilkeästi.

Kekkosen ensimmäinen pakina julkaistiin sanomalehti Liitossa 1980-luvulla. Liitossa julkaistujen parin kolmen pakinan jälkeen hän kirjoitti pitkään pöytälaatikkoon, kunnes Raahelaisessa innostuttiin hänen teksteistään.

Alpert Kivi -pakinoiden päätyttyä Kekkonen on jatkanut pakinointia. mutta nyt taukoa on ollut muutaman vuoden.

– Romaani multa on kirjoittamatta.

Hän on sitä joskus reilut 20 vuotta sitten kirjoitellut.

– Olen ajatellut, että voisin kirjoittaa henkilökohtaisen kokemuksen Raahen tietotekniikka-alan oppilaitoksen noususta ja tuhosta.

Teoksen aihe olisi hyvin lähellä, sillä hän ehti olla Tekulla töissä 28 vuotta.

– Jotkut olivat vieläkin kauemmin. Siellä oli sellaisia, jotka ehtivät olla kymmenen vuotta kauemmin.

Alpert Kivi

Pakinoitsija.

Alpo Kekkosen nimimerkki.

Ensimmäinen Alpert Kiven pakina julkaistiin Raahelaisessa 5.1.2000.

Pakina

Lyhyehkö kirjoitelma tai suullinen esitys.

Tyypillistä ironinen, parodinen tai satiirinen käsittelytapa.

Varhaisempi muoto koseria viittaa ranskalaiseen Charles Augustin Sainte-Beuvehen (1804–69), joka kirjoitti maanantaipakinoita, joita julkaistiin kokoelmassa Causeries du lundi.

Ensimmäinen suomalainen ammattipakinoitsija oli Kaapro Jääskeläinen (A. B. Mäkelä), joka aloitti pakinointinsa Savo-lehdessä 1888.

Kuuluisimpia suomalaisia pakinoitsijoita ovat muun muassa Olli (Väinö Nuorteva), Nenä (Pentti Saarikoski), Origo (Jouni Lompolo) ja Bisquit (Seppo Ahti).

Lähde: Tieteen termipankki