Mainos: Raahen Seudun joulutarjous: Raahen Seutu Digi + Lehti 2 kk vain 35 euroa, tilaa tästä!

Ässän hattu ja muita kie­li­rii­to­ja – Suomen kieli on pu­hu­jil­leen herkkä asia

Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello on ilmestynyt vuodesta 1968 lähtien. 1930-luvulla julkaistussa Otavan Tietosanakirjassa oleva oikeakielisyys-artikkeli pohjautuu osittain kielitieteilijä E. N. Setälän kirjoitukseen. Setälä oli vahva kieliauktoriteetti pitkälle 1900-luvulle saakka.
Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello on ilmestynyt vuodesta 1968 lähtien.
Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello on ilmestynyt vuodesta 1968 lähtien.

Samana vuonna, kun Suomi itsenäistyi, käytiin kiivasta kielikeskustelua hattukirjaimista, eli hattuässistä ja hattuzetoista.

Kyse oli siitä, kirjoitetaanko suhuässä sh:na vai hatullisena ässänä eli näin Š.

Aihe oli niin kuumottava, että vuoden aikana ilmestyi jopa pamfletti nimeltä "Parantakaamme oikeinkirjoitustamme kirjaimilla Š ja Ž".

Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti Lari Kotilainen sanoo, että itsenäisyyden aikana kieliriidat ja -kiistat ovat koskeneet enimmäkseen kielen hienosäätöä.

–Sellaisia pikkudetaljeja, että pitääkö kirjoittaa kehottaa vai kehoittaa.

Vuosisadan toisella vuosikymmenellä suomen kieli oli saavuttanut virallisen aseman eikä ruotsia koettu enää yhtä suurena uhkana kuin aiemmin.

Sadan vuoden suurimpia muutoksia on ollut puhekielen aseman vahvistuminen. Kotilainen sanoo, että hyvin harvoissa tilanteissa tarvitsee enää puhua hyvin kirjakielisesti.

Kovin kauan ei ole siitä, kun kriitikko Jukka Kajava hermostui Euroviisu-lähetyksen puhekielisyydestä.

–Enää ei varmaankaan muutamasta puhekielisyydestä hermostuttaisiin.

Keväällä 1960 radiosta tulivat yllättäen ästeeteen uutiset eikä enää vanhaan malliin esteeteen uutiset. Kielisota oli valmis leimahtamaan.

Kiistaa käytiin pääkirjoituksissa ja mielipidekirjoituksissa. Keijo Astala meni niin pitkälle, että painatti lentolehtisen nimeltä "Ä-alkuisen kirjaintennnimibarbarismin synnystä ja levittäjistä Suomessa".

Kansalta kysyttiin gallupissa, pitäisikö sanoa em ja es vai äs ja äm. Es ja em hävisi prosentein 48 ja 37. Ihan sama, vastasi 13 prosenttia.

Entäs englannin kieli? Onko se nielaisemassa suomen?

–Kaikkiin kieliin on lainattu maailman sivu sanoja, Kotilainen sanoo.

Ilman lainasanoja suomen sanavarasto olisi suppea.

Kotilainen kertoo, että 1960-luvulla oltiin huolissaan sanoista cowboy ja musical. Näistä jälkimmäinen ei ole enää käytössä, vaan kaikki kirjoittavat ja puhuvat sujuvasti suomalaisittain musikaalista.

Kotilainen ei ole huolissaan lainasanoista, mutta suomen kielen käyttöalueen kaventumisessa on oikeasti syytä huoleen.

On tärkeää, että Suomessa puhutaan suomeksi muun muassa ilmastonmuutoksesta, avaruudesta ja Itämeren tilanteesta.

–Täytyy pitää huoli siitä, että suomen kieltä käytetään englannin kielen rinnalla.

Muuttunutta suhdetta kieleen kuvastaa oikeinkirjoituksen vaihtuminen neutraalimmaksi kielenhuolloksi. Pitkään Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimistossa työskennellyt Taru Kolehmainen kirjoittaa, että 1900-luvun puolivälissä alkoi väistyä kieliopillis-puristinen tavoite "hyvästä", "oikeasta" ja "puhtaasta" ideaalikielestä. Kielen tavoiteltaviksi ominaisuuksiksi tulivat selkeys ja taloudellisuus.

Hatullisen ässän käyttö on lisääntynyt, mutta ei se ole vieläkään lyönyt kokonaan läpi. Suomen kielen lautakunta käsitteli suhuäänteiden kirjoittamista viimeksi keväällä 2005. Käyttämättömyyden syyt ovat edelleen osittain teknisiä. Näppäimistöistä ei vain tahdo löytyä hatullisia kirjaimia. Koittakaapa.