Tilaajille

Au­to­toh­to­ri: Kun kukaan ei auta

Ajaminen saattaa keskeytyä yllättävien tapahtumien vuoksi, ja jotenkin meidän tulisi niihin varautua. Kirjoitan muutaman kohdalleni sattuneista.

Talvi oli siinä vaiheessa, että lunta oli noin kolmekymmentä senttiä. Ajoin nelostietä pohjoisen suuntaan. Hiljattain satanut lumi oli päässyt osittain jäätymään ja tekemään tielle liukkaita kaistoja. Ohitin Virkapuron metsätien risteyksen ja lähestyin Saellahden mäkeä, kun havaitsin tien oikealla puolella ojan takapenkassa henkilöauton poikittain. Hiljensin vauhtia ja huomasin, että auton tuulilasi oli rikki, ja ohjauspyörän päällä makasi mies. Selvä onnettomuus ei millään tavalla hiljentänyt nelostien liikennettä, autoja tuli ja meni. Pysäytin autoni, ja menin tutkimaan tilannetta. Liukas keli oli tehnyt tepposensa, ja iäkkään kuljettajan auto oli suistunut tieltä. Kuljettaja oli tajuissaan ja hoki:” Kun kukaan ei auta, kun kukaan ei auta”. Hain ensiapulaukkuni, kyselin uhrin vointia ja tunnustelin mahdollisia vammoja. Sidoin pään vuotavia haavoja, ja autoin hänet ulos autosta. Ajattelin, että yritän saada jonkun etelän suuntaan ajavan auton viemään uhrin terveyskeskukseen tarkastettavaksi. Kun yritin pysäyttää ohiajavia autoja totesin miten totta oli uhrin lausuma:” Kun kukaan ei auta”. Olin jo luopumassa toivosta ja päätin itse palata viemään uhria tarkastukseen, kun yksi auto pysähtyi. Kävi ilmi, että kuljettaja oli kunnan rakennusmestari, ja hän aikoi viedä loukkaantuneen autoilijan tarkastukseen. Tarkastin vielä onnettomuusauton siltä varalta, että sinne ei jäänyt mitään arvotavaraa. Löysin auton viereltä uhrin silmälasit, jotka palautin hänen pojalleen.