Ba­naa­nin­vä­ri­nen peto kerää kau­pun­gil­la kat­sei­ta

Vuonna 1990 Maurits Vanhatalo osti itselleen Porschen. 29 vuotta myöhemmin siitä tuli juuri sellainen kun pitikin. Kauneus näkyy yksityiskohdissa, kuten sanotaan.

Maurits Vanhatalo katsastutti Porschensa viime syksynä. Aika on nyt viimeinkin valmis ulkoilulle. Porsche muuttui punaisesta keltaiseksi omistajan päätöksestä. Auton sisus on nähnyt perusteellisen kasvojenkohotuksen. Istuimet ovat Recaro-merkkiset. Kauniin kuoren alla piilee kova urheiluauto. Bensatankin nahkasuoja kuuluu auton moniin yksityiskohtiin.
Maurits Vanhatalo katsastutti Porschensa viime syksynä. Aika on nyt viimeinkin valmis ulkoilulle.
Maurits Vanhatalo katsastutti Porschensa viime syksynä. Aika on nyt viimeinkin valmis ulkoilulle.
Kuva: Vesa Joensuu

Aivan Kasitien kupeessa pilkottaa Vanhatalojen omakotitalo.

Talon kissa kiehnää vierailijoita vasten ja seuraa laiskan tottuneesti isäntäänsä, Maurits Vanhataloa, kohti massiivista pihahallia.

– No, eiköhän mennä katsomaan, huikkaa Vanhatalo.

Jo pihahallin koko antaa osviittaa siitä, että nyt ei olla perinteisen autotallin äärellä. Yhdestä hallin nurkasta löytyy Saab 900 Turbo -mallinen auto, yksi Vanhatalon lukuisista meneillään olevista projekteista. Autonosia on kuin makeisia karkkikaupassa. Sadoissa muovilaatikoissa, lattiasta kattoon.

Pääsyyllinen hohtaa aurinkoisena nostimellaan. Kirkkaan keltainen Porsche 912 on pysäyttävä näky Vanhatalon miesluolassa.

– Se on tullut tehtaalta alun perin vuonna 1964, informoi Vanhatalo saksalaisesta urheiluautosta kuin lapsensa syntymästä.

Tavallaan urheiluauto on Vanhatalolle kuin lapsi. Se on saanut syntyä uudelleen ja kasvaa omaksi itsekseen hyvässä hoidossa. Vanhatalo ei ole hötkyillyt kasvattinsa kanssa. Auto on päässyt jo nuoren aikuisen ikään. Ensi vuonna se viettää kolmikymppisiä siitä päivästä, kun Vanhatalosta tuli sen virallinen omistaja.

Oli vuosi 1990, kun Vanhatalo näki myynti-ilmoituksen Porschesta.

– Hain sen Pellosta. Auto näytti ehjältä, mutta oli itse asiassa hyvin hauras, kuin harsoa. Tiesin, mitä ostan ja tiesin myös, että saisin auton vielä joku päivä kuntoon.

Vaikka auton merkki on Porsche, se on paljon muuta. Vanhatalo ei halua kuitenkaan käyttää sanaa ”tuunattu” auto.

– Olen parannellut sitä ajan myötä mieleisempään makuun. Autossa on Porschen sydän ja kuori, mutta muualla näkyy oma kädenjälki, Vanhatalo kuvailee.

Video: Miia Lahti

Käytännössä Vanhatalo on käynyt läpi auton jokaisen osan, sisustuksineen.

– Auto on nähnyt monta peltityötä. Esimerkiksi lokasuojia on levitetty. Suorista pelleistä tehdään sopivan kaarevia ennen kuin ne hitsataan ja myöhemmin tinataan paikoilleen.

Auton lattia ja nivelet ovat myös uusittuja. Auton sisus on saanut pränikät nahkapenkit ja verhoilua on paranneltu.

– Olen ommellut jalkatilan reunakanttauksen keltaisesta nahasta. Oli muuten oma operaationsa löytää keltaisenväristä nahkaa. Hulluinta tässä on, että minä tykkään erityisesti näistä sisustushommista, nauraa Vanhatalo.

Kaksiovinen auto on ollut alun perin punainen.

– Minulla on kuitenkin jokin kelta-musta-vihreä-fiksaatio, joten sen värinen tästä autosta sitten tuli.

Raahelainen Johannes Kemppainen maalasi auton oikean keltaiseksi. Vanhatalon vaimon siskon mies teki autoon mustat Porschen ulkoteipit. Auton ikkunalasit taittavat sammaleen vihreään sävyyn. Kokonaisuus on katseita kääntävä.

– Porschen tehtaalta saisi ostettua kaikkia tarvittavia varaosia, mutta hinnat liikkuvat tähtitieteellisissä summissa. Olen hankkinut autoon osia nettikaupoista ja kaverit ovat auttaneet paljon. Moottoriöljyn lukollinen kansi tuli kaverilta, vaikka auton peltiä piti muokata sen mukaan. Ilman kavereiden apua autoa ei olisi olemassa, kiittelee Vanhatalo.

Vanhatalo puhuu Porschen moottorista auton sydämenä.

– Kaksilitrainen boxer-moottori on T-mallia. Sekin on kokenut täydellisen kunnostuksen alkuperäisestä olemuksestaan.

Teknisesti Vanhatalon Porsche on sekoitus 60-lukua ja nykyaikaa. Moottorista löytyy 175 hevosen voimat. Auto on saanut taakseen sähköisen moottoriohjauslaatikon eli tietokoneen.

– Autoon piti tehdä sähköiset yhdistämiset. Tietokonekin piti ohjelmoida.

Muun muassa lukot, vilkut ja ratti ovat ehtaa 60-lukua.

– Ne ovat valtavan hyvin tehtyjä osia ja toimivat moitteettomasti. Samanlaista osaamista saa hakea nykyajan muovisista ohjaimista.

Vanhan ja uuden yhdistäminen on tuonut Porscheen jotain aivan erityistä.

– Autoa on todella kevyt ajaa, vaikka se on urheilumaisen kova kulkija.

Autosta löytyy monia erikoisuuksia. Auto käynnistyy ratin puolelta vasemmalta löytyvästä virtalukosta. Ykkösvaihteen paikalla onkin pakki.

– Siinä saa olla liikennevaloissa tarkkana, myhäilee Vanhatalo.

Porschelle on tullut aika tulla hallista ulos. Se on valmis kohtaamaan ihmisten katseet.

Vanhatalo aikoo ajaa keltaisen kiiturinsa vielä autoharrastajien ihailtavaksi. Ehkäpä jonnekin Porschelle sopivaan kokoontumisajoon.

– Auto katsastettiin viime syksyllä. Sen jälkeen kilometrejä on kertynyt noin 3000.

Vanhatalo ei halua miettiä liikaa autonsa rahallista arvoa.

– En tiedä onko se edes mahdollista. Niin paljon tunteja siihen on uponnut, vaikka välillä on ollut hiljaisempia vuosia. Kyllä tämän kaupaksi saisi. Englannissa ja Amerikassa on paljon Porsche-harrastajia, jotka ovat olleet valmiita maksamaan vastaavanlaisista kuusilukuisen summan, Vanhatalo tietää.