Bingoa ja seuraa - ar­vo­kas­ta va­paa­eh­tois­työ­tä ikä­ih­mi­sil­le

Vapaaehtoistyössä päästään toteuttamaan tärkeitä arvoja kullekin sopivissa raameissa.

Raija Heinonen ja Erkki Krekilä ovat toiminnallaan innoittaneet vapaaehtoistyöhön myös uutta verta. Kun työstä voi kertoa hymyssä suin, kiinnostuvat ihmiset itsekin asiasta. Sirpa Koskenlaine pitää vapaaehtoisten työtä siunauksena ja toivottaa tervetulleiksi uudemmatkin tekijät mukaan toimintaan.
Raija Heinonen ja Erkki Krekilä ovat toiminnallaan innoittaneet vapaaehtoistyöhön myös uutta verta. Kun työstä voi kertoa hymyssä suin, kiinnostuvat ihmiset itsekin asiasta.
Raija Heinonen ja Erkki Krekilä ovat toiminnallaan innoittaneet vapaaehtoistyöhön myös uutta verta. Kun työstä voi kertoa hymyssä suin, kiinnostuvat ihmiset itsekin asiasta.

Vapaaehtoistyö on tärkeä osa ikääntyneiden arkea ja juhlaa. Vapaaehtoiset järjestävät vanhuksille erilaisia virikkeitä ja täydentävät hoitohenkilökunnan työtä.

–Tehdään mitä milloinkin keksitään ja mikä on hauskaa. On pidetty seuraa, syötetty, ulkoiltu ja käyty kävelyllä käytävillä, jos ei muuta keksitä, kertovat Raija Heinonen ja Erkki Krekilä, jotka ovat puolisen vuotta tehneet vapaaehtoistyötä Palvelukeskus Mainingissa.

Arkisempien asioiden lisäksi he pitävät joka perjantai palvelukeskuksen asukkaille bingotuokion, joka kasvattaa tasaisesti suosiotaan: alkuvuonna bingosi kolme neljä asukasta, nyt kymmenkunnan.

Parivaljakon vapaaehtoisura vanhusten parissa alkoi, kun Heinonen jäi töistä pois ja hän esitti Krekilälle idean, molemmat halusivat tehdä ajallaan jotain hyödyllistä. Eikä Mainingin palveluesimies Sirpa Koskenlaine lainkaan pistänyt hanttiin.

–Ihanaa, kun he vievät asiakkaita ulos ja että heillä on aikaa myös suostutella siihen, sillä asiakkaat eivät aina tohdi itse kysyä, Koskenlaine kiittää.

Monenlaisista aktiviteeteista kiittävät myös palvelutalon asukkaat, joiden hymyt merkitsevät vapaaehtoisille paljon.

Vapaaehtoistyön merkitys vanhustenhoidossa korostuu jokaiselle osapuolelle. Työ on mielekästä niin itse asukkaille, vapaaehtoisille kuin palvelutalojen henkilökunnalle.

–Päivittäinen työ sitoo henkilökuntaa, vapaaehtoiset tuovat vaihtelua ja rikkautta vanhusten elämään, kertoo palvelutalo Hopeataurin toiminnanjohtaja Anna-Mari Korpelin.

Heinonen ja Krekilä kertovat, että vapaaehtoistoiminnassa heille merkittävintä on se, että pääsee auttamaan ihmisiä. Palvelutalon asiakkaat ovat hekin auttaneet toisia kuten vanhemmat lapsiaan, he muistuttavat.

–Vapaaehtoiset ovat innostuneita työstään, milloin asukkaat saavat toiminnasta eniten irti, kommentoi Koskenlaine.

Molemmat vapaaehtoiset ovat tästäkin samaa mieltä: tärkeää on, että ei ole sellainen olo, että tulisi töihin. Vapautta täytyy olla, ettei toiminnasta tule liian kaavamaista tai työnomaista.

Yhteistyötä tehdään yksityishenkilöiden lisäksi myös muiden toimijoiden kanssa. Molemmissa palvelutaloissa käy esimerkiksi kuukausittain kaverikoiria ja toisinaan erilaisia musiikkikokoonpanoja. Monet seurakunnat ovat kunnostautuneet vapaaehtoistyössä.

Vanhustenhuoltosäätiön palvelutalo Hopeataurissa musiikki on usein keskipisteessä yhdessä tekemisen ohella.

Korpelin kertoo, että esitykset ovat odotettuja ja mieluista on myös se, että niihin halutessaan pääsee mukaan esimerkiksi laulamaan. Toisaalta jokainen saa olla mukana omalla tavallaan, mitä hän pitää rikkautena, sivustakin saa seurata.

Uusia auttavia käsiä ei torjuta, sillä niin yksityishenkilöiden kuin yhdistyksienkin panostus on merkittävä apu ja lisä vanhainkotien arkeen.

Olennaista on niin Heinosen, Krekilän kuin Koskenlaineenkin mukaan rohkeus ryhtyä auttamaan, ottaa ensimmäinen askel ja kävellä sisään taloon.

–Ehkä juuri sellaista lehden lukua ja kahdenkeskistä aikaa vetäytyvämmille vanhuksille voisi olla enemmänkin, yhteisiä ryhmäjuttuja on aika hyvin, toteaa Korpelin.