Viime tiistaina Vihannin koulun seitsemäsluokkalaisille puhuttiin tärkeästä asiasta: ihmisten yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Siitä, että tietyn ihmisryhmän halventaminen on opittu tapa, ei synnynnäinen ominaisuus. Ja siitä, että jokainen meistä kelpaa sellaisena kuin on.
Usein ajattelemme, että nuoret ovat vanhempiaan avarakatseisempia ja suvaitsevaisempia, mutta näin ei automaattisesti ole. Homottelu, haukkuminen ja mitätöiminen tarttuu. Kyse voi olla empatiakyvyn puutteesta, muilta opituista asenteista tai yksinkertaisesti ajattelemattomuudesta.
Tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolustaminen vaatii työtä koko yhteiskunnalta. Siitä konkreettinen osoitus on kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) puheita ja kirjoituksia koskeva oikeudenkäynti, joka käynnistyi viime viikolla. Siinä joudutaan puntaroimaan sananvapautta ja uskonnonvapautta vastakkain. Oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan tulkita Raamattua vaan lakia, siis sitä solvasiko Räsänen puheillaan seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä.
Suomen perustuslakiin on kirjattu syrjintäkielto, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi sukupuolisen suuntautumisen perusteella.