Enics hil­je­nee vuoden loppuun men­nes­sä: osa ir­ti­sa­no­tuis­ta on löy­tä­nyt työ­pai­kan

Enicsin pääluottamusmies Pirkko Valtanen ja työsuojeluvaltuutettu Janne Rostedt toivovat, että joku yritys keksii Raahessa vapautuvat elektroniikkatehtaan tilat ja ammattitaitoisen väen.

Enicsin elektroniikkatehtaalla Raahessa on eletty lopun ajan tunnelmissa sen jälkeen, kun yyteiden neuvottelutulos toukokuussa varmistui.

Tehdas tyhjenee. Työntekijöistä vain noin 40 jatkaa vuodenvaihteen jälkeen. Heistä toistakymmentä on elektroniikkatuotannon työntekijöitä ja loput insinöörisuunnittelijoita.

Työntekijöiden luottamusmiehen Pirkko Valtasen mukaan osa väestä on kauhun vallassa, mutta osa suoriutuu tilanteesta paremmin.

–Meillä kaikilla on yhtä paha olo. Kaikkien perusturva on järkkynyt, kertoo Valtanen.

Yhden oven sulkeutuminen merkitsee usein toisen avautumista. Niin elektroniikkatehtaallakin. Tehtaalta on jo nyt lähtenyt väkeä muihin töihin odottelematta vuoden loppuun saakka.

–Noin puolet olla saanut töitä jostain päin Raahen seutua, arvioi työsuojeluvaltuutettu Janne Rostedt.

Valtasen mukaan moni elektroniikkatehtaan työntekijä on kaukaaviisaasti kouluttautunut työn ohessa, ja nykyisen omistajan edeltäjä, PKC, suhtautui työn ohessa opiskeluun suopeasti. Nämä ihmiset saavat nyt palkintonsa. Heillä on varasuunnitelma B.

Valtasen mukaan nykyiset työnhakuvapaat ovat loistava keksintö. Toisaalta hyvällä työntekijällä on yhä kysyntää.

–Meillä on hyvää väkeä. Työnantajat ovat soitelleet heitä töihin, Valtanen kertoo.

Tehtaan nykyisistä noin 140 työntekijästä noin sata etsii paikkaansa ja osa on vaarassa jäädä työttömiksi ensi vuonna. Suurin osa heistä, noin 80, on tuotannossa.

Muun muassa heitä varten järjestetään tiistaina rekrypäivä. Työtä etsivä aikuinen saa Kauppaporvarissa yhden luukun periaatteella tietoa tämän alueen työpaikoista ja koulutusmahdollisuuksista.

Irtisanottujen keski-ikä on noin 48 vuotta. Pirkko Valtasesta se on hankala ikä, vaikka toisaalta se työnantajan kannalta on hyväkin ikä.

–Harvalla siinä iässä on enää lastenhoito-ongelmia. Väki on työhön orientoitunutta ja -sitoutunutta. Työmotivaatio on huipussaan.

Moni jaksaa yhä haaveilla. että vapautuviin tiloihin saataisiin elektroniikka-alan tuotantoa niin kuin aina ennenkin tehtaan historiassa: homma on rullannut, vaikka omistajat ovat vaihtuneet. Raahessa olisi ammattitaitoa ja sopivat tilat.

–Meidän porukka on osaavaa ja työhön sitoutunutta. Suurin osa on ollut 20–30 vuotta tehtaalla töissä, osa 40 vuottakin, Valtanen sanoo.

–Jos porukka hajaantuu, niin uuden käynnistäminen on vaikeaa, huomauttaa Rostedt.

Vaikka elektroniikkatehtaalla ei ole eletty varmoja päiviä vuosikausiin, mielenilmauksia on harvoin nähty. Pirkko Valtanen muistaa, että niitä olisi ollut hänen aikanaan 2.

–Meillä ei ole väki pieniin asioihin reagoinut.

Valtanen tuli pääluottamusmieheksi vuonna 2001, eikä hän pysty laskemaan, monissako yyteissä hän ollut mukana.

–Vuosi 2008 oli rajapyykki. 2000-luvulla alettiin siirtää tuotantoa halpatuotantomaihin, Kiinaan, Viroon. Silloin alkoi yytee-rumba, jolle loppua ei näy.

Erikoistuminen, joustaminen, toimintavarmuus ja luotettavat suhteet ovat olleet tehtaan valtteja.

–Ei tuo tehdas olisi noin kauan ollut, ellei väki olisi venynyt, arvelee Janne Rostedt.

Tehtaalla järjestettiin hiljattain henkilökunnan tilaisuus, johon osallistui myös aiemmin irtisanottuja henkilöitä. Valtanen ja Rostedt kokivat, että heidän kertomuksensa rohkaisevat irtisanottuja. Elämä jatkuu uusissa ympyröissä.

–Ne olivat läksiäiset, hengennostatustilaisuus, eivät tehtaan hautajaiset, sanoo Rostedt.