Hal­meen­pää: "Kan­sa­lai­sak­ti­vis­mi oli rankka ja haas­ta­va har­ras­tus"

Hanna Halmeenpään viimeisessä neljässä vuodessa on ollut enemmän nousuja ja laskuja kuin vuoristoradassa. Syksyllä Halmeenpäätä ei nähdä enää Arkadianmäellä.

Hanna Halmeenpäälle riittää, että saa olla kesälomalla kotona. - Kevään jälkeen olo on vapautunut.
Hanna Halmeenpäälle riittää, että saa olla kesälomalla kotona. - Kevään jälkeen olo on vapautunut.
Hanna Halmeenpäälle riittää, että saa olla kesälomalla kotona. - Kevään jälkeen olo on vapautunut.
Kuva: Miia Lahti

Kesäkuussa 2015 tuore kansanedustaja Hanna Halmeenpää seisoo Hanhikivenniemellä ja tietää katselevansa maisemaa viimeisiä kertoja. Merituuli tunkeutuu luihin ja ytimiin kuten aina ennenkin, mutta maisema ei ole enää sama. Fennovoima on aloittanut hakkuut alueella. Hanhikivenniemi on nyt on metsästä paljas, sata hehtaaria käsittävä tyhjä kenttä.

Tavallaan hetki on Halmeenpään oma Waterloo. Toimittaja, valokuvaaja, kansanedustajakollega Satu Hassi sekä ruotsalais-suomalainen dokumenttitiimi ikuistavat hetkeä. Halmeenpään tärkein taistelutoveri, Pro Hanhikivi ry:n puheenjohtaja Helena Maijala on vielä mökillään. Hän ei ole noudattanut Fennovoiman käskyä palauttaa avaimet.

Takana on yhdistyksen historian kuluttavin kevät. Nyt edessä on seinä jota ei enää ylitetä. Fennovoima jättää rakentamislupahakemuksen 30. kesäkuuta 2015, vain hetki ennen määräajan umpeutumista. Ydinvoimalahankkeeseen vaikutetaan seuraavaksi muualla kuin kansalaisjärjestössä.

– Kaikki tehtiin oman elämän kustannuksella. Voin sanoa, että kansalaisaktivismi oli rankka ja haastava harrastus, kertoo Halmeenpää menneistä vuosista ja jatkaa:

– Minne ne vuodet oikein menivät?

Pikakelauksella neljä vuotta eteenpäin ja Halmeenpää löytyy kesälomailemasta kotoaan.

Jos sanakirjaan etsittäisiin kuvitusta termille ”maalaisidylli”, se löytyisi Kalajoen Rahjan kylältä. Kanat juoksevat vapaasti Halmeenpään vanhan hirsitalon pihapiirissä ja avara peltomaisema aukeaa valtoimenaan tuvan ristikkoikkunoista.

– Pellolla käy metsäkauriita, hirviä ja on siellä käväissyt karhukin, kertoo Halmeenpää.

Hallitusneuvottelut ja Vihreiden puoluekokous on taputeltu tältä erää. Kaukana on se monelle paikalliselle tuttu Halmeenpää, jonka tuimalla ilmeellä varustetut, terävät argumenttitikarit lensivät päivänvaloon monen päättäjän harmiksi.

Halmeenpää hörppii kahvia tuvanpöydän ääressä ja puhelee iloisesti. Hymy nousee silmiin asti. Halmeenpään nuorin, vuonna 2016 syntynyt tytär painaa päänsä äitinsä kasvoja vasten, eikä halua päästää irti. Se kertoo kaiken olennaisen siitä, miksi Halmeenpää päätti olla lähtemättä kansanedustajaehdokkaaksi viime kevään eduskuntavaaleissa.

– Koin, että menetän liian paljon, jos jatkan samalla tavalla. Kulkeminen Helsingissä kuluttaa kulkijaa, perhettä ja lähipiiriä. En kuitenkaan ajattele, että tämä oli nyt kokonaan tässä. Haluan, että koko perhe pysyy tällä hetkellä samalla paikkakunnalla. Helsinkiin emme halua muuttaa, Halmeenpää kertoo päätöksensä taustoista.

Halmeenpää asettui kuitenkin ehdokkaaksi kevään Eurovaaleihin, mutta ei tullut valituksi.

– Brysseliin olisi menty koko perheen voimin.

Oli Fennovoimasta tai Pro Hanhikivestä mitä mieltä tahansa, kaikkien on helppo yhtyä yhteen seikkaan. Halmeenpään työmoraali ja sinnikkyys ottaa asioista selvää on omaa luokkaansa.

– Työpäivät kansanedustajana olivat poikkeuksetta vähintään 10-tuntisia. Tein työtä intohimolla, ja se motivoi minua.

Kansanedustajan työ oli selkeämpää kuin järjestöaktivismi silloisen päivätyön ohessa.

– Lähdin kotoa maanantaina ja tulin takaisin perjantaina. Jokaiselle viikolle oli lukujärjestys niin kotona kuin töissäkin. Muuten tuosta kaikesta ei olisi selvitty. Olin käsitellyt mielessäni eron lapsista jo ennen kuin lähdin Helsinkiin. Työllä oli selkeä on- ja offnappula.

Halmeenpää myöntää, että kansanedustajan pesti oli hänelle pelastus.

– Sain uuden näkökulman elämään. Valitettavasti kaikilla muilla Hanhikiven puolesta taistelleilla ei ole välttämättä ollut mahdollisuutta vastaavaan. Hyvin moni ihminen on jäänyt asian vangiksi ja toipumiseen menee aikaa. Kaikki eivät toivu koskaan.

Tänä päivänä Halmeenpää katselee Hanhikiven suuntaan odottavin mielin.

– Edelleen hankkeessa on se tilanne, että nähtäväksi jää toteutuuko laitos. Aika näyttää jatketaanko niin kauan, että osakkaiden rahat tai hermo loppuu. Rosatomilla ei rahat lopu, mutta entäpä kotimaiset osakkaat, joissa on mukana pieniä, kuntaomisteisia energiayhtiöitä? Kalajoen kaupunki ei lähtenyt hankkeeseen mukaan, vaikka asiasta käytiin kaupunginvaltuustossa kova vääntö. Kukaan ei kuitenkaan ole valitellut jälkikäteen, että hankkeesta jäätiin ulos.

Syksyllä Halmeenpää palaa takaisin biologian ja maantiedon lehtoriksi Himingan Raumankarin yhtenäiskouluun. Vaikka viimeiset neljä vuotta ovat olleet Halmeenpäälle vauhtia täynnä, montaa asiaa hän ei jättäisi tekemättä toisin.

– En ole sitä tyyppiä, joka miettii että voi ei, enhän minä, tekisi joku toinen. Jos haluan, että jokin asia muuttuu, koen että minulla on velvollisuus toimia itsekin.

Tänä kesänä se muutos tapahtuu kotona.

– Matot on jo rullattu pesua varten. Ne, ja sata muuta kotityötä odottaa tekijää, nauraa Halmeenpää ja häipyy haravan kanssa karanneen kukon perään.

FAKTA

Hanna Halmeenpää

43-vuotias, entinen Vihreiden kansanedustaja Oulun vaalipiiristä. Kotoisin Oulusta.

Perheeseen kuuluu mies, ja neljä lasta. "Kuopus oli pitkään odotettu yllätys, joka päätti tulla maailmaan kun olin ollut vain vuoden kansanedustaja".

Asuu Kalajoen Rahjan kylällä.

Biologian ja maantiedon lehtori Himangan Raumankarin yhteiskoulussa.

On työskennellyt myös ympäristökeskuksessa Oulussa tutkijana ja hallinnollisissa tehtävissä.

Toimi Fennovoiman ydinvoimalaa vastustavan Pro Hanhikivi ry:ssä varapuheenjohtajana vuosina 2008-2015.

Lomailee kotimaassa. "Lähden Iijokisoutuun kuopuksen kanssa."