Kauppias Johan Sivert Lundbergin hellästi rakastama puoliso Louise os. Laureus (1835-1858) lepää tämän pylvään mallisen hautamuistomerkin alla. Lunbergien haudat on aidattu.
Kuva: Raili Viirret
Symbolit hautakivissä kertovat jotain vainajista ja jälkeenjääneistä. Rehtori Hugo Ingman ja vaimonsa Bertha saivat kauniin hautakiven. Hugo Ingman toimi Raahen Suomalaisessa alkeiskoulussa.
Kuva: Raili Viirret
Uudet hautakivet voivat myös olla persoonallisia, yksinkertaisia ja kauniita. Musiikkiopiston rehtori Jarmo Marjomaan (1948-2018) hauta.
Kuva: Raili Viirret
Puut ovat kasvaneet Elin Jaatisen haudan ympärille suurina ja mahtavina ja persoonallinen muistomerkki on jäänyt valtavien kuusien keskelle..
Kuva: Raili Viirret
Runoilija merimies Risto Sassali (1928-1985) lepää tämän paaden alla. Hän palveli myös muugalaislegioonassa ja kirjoitti "avorismeja", joita julkaistiin paikallislehdissä.
Kuva: Raili Viirret
Seminaarioppilas Hilma Kiljunen (1975-1896) kuoli keuhkotautiin, valurautainen muistomerkki on tavattoman kaunis. o
Kuva: Raili Viirret
Merikapteeni Carl August Svanljung (1837-1896) on saanut haudalleen katkennutta mastoa kuvaavan muistomerkin.
Kuva: Raili Viirret
Venäläinen sotilas Vlad Vintsevits kuoli Raahen työväentalon valtauksessa. Päiväys on venäläisen almanakan mukainen 19.1. 1918.
Kuva: Raili Viirret
Haaralan hautausmaa, hautakivi vuodelta 1918
Kuva: Raili Viirret
Haaralan hautausmaa, ristin mallinen hautakivi,
Kuva: Raili Viirret
Haaralan hautausmaa, moderni, persoonallinen hautakivi
Kuva: Raili Viirret
Sarkkilan perhehauta on saanut muodon pergamenttikääröstä.
Kuva: Raili Viirret
Haaralan hautausmaalla piristelee vettä ja aurinko paistaa. Raahen matkailuoppaiden Satu Mikkola tekee mielellään hautausmaakierroksia. Haudat kertovat Raahen historiasta ja ihmisistä.
1800-luvun alkupuolella käyttöön otetulle hautausmaalle haudattiin ensimmäiseksi Haarala-niminen mies. Siitä hautausmaa sai nimensä. Haudat jaettiin tarkasti sosiaalisen aseman perusteella.
Arvokkaimmat haudat olivat lähellä pääporttia. Taaimpana olivat ns. rivihaudat, joille ei laitettu muistomerkkiä.
Vanhat hautamuistomerkit kertoivat vainajan elämästä enemmän kuin nykyisin. Ammatti laitettiin usein kiveen olipa se sitten laivanvarustaja tai torppari.
Muistomerkkien muodot ja tyylit olivat alkuaikoina hyvinkin persoonallisia. Symbolit ja värssyt kertoivat myös jälkeenjääneiden ajatuksista.
1920-luvulla yleistyivät Mikkolan mukaan yksinkertaiset mustat laatikkomaiset hautakivet, joita pystytettiin aivan viime vuosikymmenille asti.
Nykyisin haudoista tehdään persoonallisempia, ja joskus saatetaan siinäkin mennä yli.
Uudet hautakivet, ovat ottaneet mallia vanhoista.
Kuva: Raili Viirret
Nykyisin haudat ovat taas persoonallisempia. Jopa patsaita on joillakin haudoilla.
Kuva: Raili Viirret
Uurnat lasketaan haaralan hautausmaalla omaan kulmaansa. Yhteisessä muistomerkissä on vainajien tetoja metallilaatoissa.
Kuva: Raili Viirret
Museonjohtaja Eija Turunen pohtii, että aivan kaikkea roipetta ei haudallekaan tarvitsisi tuoda, että hautausmaa säilyisi arvokkaan oloisena.
– Mutta se on tietysti makuasia, hän muistuttaa.
Hän suree sitä, että Alapeuksen mausoleumi on kallistunut ja uppoamassa.
Salon kihlakunnan tuomari Zacharias Alopaeus (1772-1839) määräsi, että hänet pitää haudata kappeliin ja sen avain heittää sisään, ettei sinne kukaan pääse. Hänen määräyksensä ei aivan toteutunut, sillä arvokasta mausoleumia on sittemmin pidetty jopa varastona.
Turunen toivoo, että vanhojen hautojen kunnostamiseen löytyisi joku instanssi asiaa hoitamaan.(Lähde: Siellä he uinuvat untaan, Raahen seurakunta, 2009.)