Herkkiä ja väkeviä tun­nel­mia Ran­ta­jat­sien avaus­il­las­sa

Rantajatsien aloitusilta torstaina Ruiskuhuoneella pysyi lämpimänä alusta loppuun. Ylva Haru rauhoitti koskettavasti ja Sole Azul ja Jaakko Laitisen tango-jazz meni jalan alle.

Jaakko Laitinen ja Sole Azul yllätti yleisön Lapin tangolla - ja sitähän oli tanssittava. Poikasiaan ruokkivat pääskyset lentelivät Ruiskuhuoneen lavarakenteissa Ylva Harun keikan aikana. Sattuvasti yhtyeen esikoislevyn nimi on Linnut. Yleisö keskittyi Ylva Harun musiikkiin. Jaana Ilkko ihastutti kertakaikkisesti Ruga Radon solistina Härkätorilla torstai-iltapäivän helteessä. 50-luvun helmet istuivat hänelle kauniisti. Ruga Radoa kuultiin myös keskiyöllä Raahen pääkirjastossa.
Jaakko Laitinen ja Sole Azul yllätti yleisön Lapin tangolla - ja sitähän oli tanssittava.
Jaakko Laitinen ja Sole Azul yllätti yleisön Lapin tangolla - ja sitähän oli tanssittava.
Kuva: Sari Jaatinen

Olipa kerrassaan tyylikäs veto Rantajatseilta sijoittaa Ylva Haru aloittamaan Ruiskuhuoneen jatsikeikkojen sarjan. Raahelaislähtöisen Lotta Jääskelän luomus on hyvässä nousukiidossa, radiosoittoa on ollut mukavasti pitkin vuotta, samoin festivaalikeikkoja.

Kotirintamakeikan alla oli vähän jännitystäkin ilmassa. Miten mahtaisi toimia Ylva Harun syvällisyys ja kauneus ja tietynlainen herkkä lepatus ulkotilassa, jossa myös muovituopeilla ja seurustelulla on oma osansa.

Hyvin toimi.

Hellepäivän viipyilevä hehku, auringon tyyntyvälle merenlahdelle laskema välkkeinen polku, lokit ja ennen kaikkea esiintymislavan katokseen pesänsä tehneet pääskyset olivatkin täydellinen kehys Ylva Harulle.

Yleisö asettui, keskittyi ja antautui musiikin vietäväksi.

Kuulijat soudettiin hyvin yhteen hengittävän yhtyeen kyydissä Ylva Harun omalle saarelle – vähän Tove Janssonin rakkaan Klovharun kaltaiselle. Siellä vedettiin henkeä, ihmeteltiin elämää, otettiin hetkestä kiinni ja jopa vähän venytettiin sitä.

Pelkästä hymistelystä ei ollut kyse, vaan bändi kiepahti välille hyville kierroksille dynamomaisen kitaristi Matias Kiiverin johdattamana. Myös ajatus siitä, että Ylva Haru on yhtä kuin Lotta Jääskelä, haihtui keikalla. Täysin Jääskelän musiikillisen identiteetin sisäistäneet Kiiveri, basisti Riikka Keränen, kitaristi Arttu Aalto ja rumpali Anssi Tirkkonen ovat elimellinen osa Ylva Harua. He viisi ovat yhdessä Ylva Haru.

Musiikin selkeys, puhtaus ja aseistariisuva kutsuvuus ei ole ainoa, joka Ylva Harussa pysäyttää. Toinen puoli totuudesta on tekstit, asiat, joista kerrotaan musiikin kautta. Ne eivät ole mitään pieniä, vaan suurimpia mitä on. Onnen, rakkauden, koko elämän suuruiset ajatukset osuivat yleisöön siinä määrin, että musiikista nauttimisen ohella moni pyyhki myös välillä silmiään.

Aivan toiseen maailmaan singahdettiin Sole Azulin ja Jaakko Laitisen kyydissä. Tämähän se on Rantajatseissa parasta: seuraava esiintyjä ei koskaan toista edellistä.

Ainutlaatuinen keikka on helppo kiteyttää neljällä sanalla: tango on laaja käsite.

Harri Kuusijärven hypnoottinen harmonikka, Pauli Lyytisen hyvin sanavalmis saksofoni ja Eero Tikkasen tunteellinen, myötäelävä, mutta myös omaehtoinen kontrabasso onnistuivat sytyttämään melkoisen kiukaan.

Erityisen taitavia he olivat koskettelemaan mielen tummia pohjavesiä, kun vieraileva solisti Jaakko Laitinen väristi pakahduttavasti "mua ei luotu onnea kestämään..."

Sävelmaailmat liukuivat taitavasti lomittuen Argentiinan pampalta Lapin jängille. Sävelet taipuvat välillä hyvinkin tangon kaarelle, kunnes äkisti karkaavat säännöllisestä otteesta ja lähtevät omille tutkimusretkilleen.

Solisti Laitinen seuraa kärsivällisesti trion seikkailua, soittimien antaumuksellisia yksinpuheluja ja kokoaa taas ryhmän yhteen tulkinnallaan. Sen mitä Laitinen ilmaisee voimallisissa ja kantaaottavissakin sanoituksissaan, yhtye tekee saman soittamalla. Punnukset menevät tyylikkäästi tasan.

Sole Azulilla on raudanluja tangoluuranko, josta on välillä riemukasta poiketa. Yhtyeeltä sujuu suomalaisen kesäyön ydinmehun tiristys, mutta myös pyörryttävä, mutta hallittu jazz-improvisaatio.