Missä se Koli on? Missä Kolin ikoninen kuusipuu? Missä piirakoita, sultsinoita ja tsupukoita leivoskelevat vieraanvaraiset emännät? Missä helisevä kannel?
Ei missään – ja hyvä niin. Joensuun taiteilijaseura irtoaa mukavan monenkirjavasti kulttuuri- ja maisemaperinteestään Raahen tuomallaan Itä ja länsi -näyttelyllään.
Taiteilijaseuran puheenjohtaja Tuija Hirvonen-Puhakka tosin naurahtaa tuoneensa näyttelyyn Pielisen aaltoja kuvastavan reippaan Veritas-maalauksensa, joka onkin heti vastaanottamassa näyttelyyn tulevaa.
– Ei olla kaavoihin kangistuttu. Toisaalta pyritäänkin pois pohjoiskarjalaisuuden kuvaamisesta, mutta mehän elämme siinä maisemassa ja siinä kulttuurissa. Toisaalta olisi ihan hauska idea ottaa vaikka Koli jonkin näyttelyn teemaksi, Hirvonen-Puhakka pohtii ja saa ajatukselle kannatusta Pia Saarelta.
Naiset edustavat Suomen viidenneksi suurinta taiteilijaseuraa. Jäseniä Joensuun taiteilijaseurassa on 216. Heistä 27 taiteilijan töitä on esillä Galleria Myötätuulessa.
– Tämä on aika hyvä läpileikkaus meistä. On esittävää ja täysin ei-esittävää, tilateosta ja veistosta. Meillähän on paljon veistäjiä, Hirvonen-Puhakka sanoo.
Idän ja lännen rajalla Joensuussa on taiteilijaseuran puheenjohtajan mukaan käynnissä hyvä pöhinä.
Taiteilijat ovat itse verkostoituneet hyvin ja yhteistyötä tehdään monien muiden kollegaseurojen kanssa.
Taiteen tekijöiden tukirakenne on vahva. Kaupungissa on hyvä galleria, kansainvälistä toimintaa, residenssi, Suomen vanhin taidelainaamo ja Suomen itäisin grafiikanpaja.
Ketään ei tarvitse kadehtia, ei helsinkiläisiäkään.
– Taidelainaamo on hyvin aktivoinut taiteilijoita. Olemme pyrkineet kehittämään toimintaa niin, että sen kautta mahdollisimman moni taiteilija saisi elantonsa, Hirvonen-Puhakka kertoo.
Hän sanoo taiteilijaseuran pyrkivän myös järjestämään taiteilijoille virkistystoimintaa jäsenistön toiveiden mukaan.
Raahen-näyttely on koottu varta vasten Galleria Myötätuuleen eikä sitä nähdä missään muualla tänä vuonna.
Näyttely onnistuu yllättämään pinttyneesti pohjoiskarjalaisuudesta ajattelevan, mutta 45 teoksen joukosta löytyy myös hyvin karjalaista kädenjälkeä: Outi Särkikosken Karjalaista kirjontaa -taiteilijakirja asiaankuuluvin punamustin värein. Sitä innostuu selaamaan myös Joensuusta 30 vuotta sitten lähtenyt raahelainen Mari-Kaarina Hiltunen.
– Kotikaupungin näyttely. Piti heti tulla tänne, Hiltunen hymyilee.
Hiltunen on ollut sen verran pitkään poissa Joensuusta, että häneltä jos keneltä on hyvä kysyä millaista porukkaa joensuulaiset oikein ovat. Millaista heimoa pohjoiskarjalaiset ovat?
– Eloisia. Karjalaisia. Joensuu vetää myös sisäänsä paljon, opiskelijoita ja turisteja. Sinne tullaan paljon muualta. Kaupunki on kaunis ja siellä kohtaavat esimerkiksi kirkollisesti itä ja länsi, koska ortodoksinen tiedekunta on Joensuussa, Hiltunen sanoo.