Iki­van­ha kek­sin­tö kestää

Köydenpunoja Mikko Snellman harjoittaa yhtä maailman vanhinta ammattia.

-
Kuva: Annika Ollanketo

Raili Viirret

Jokaisessa merenrantakaupungissa on yksi pitkä ja suora katu. Raahessa se on Reiponkatu, joka aikaisemmin kulki nimellä Köydenpunojankatu. Tätä katua ja muita itselleen tärkeitä paikkoja kävi myös köydenpunoja Mikko Snellman kävelemässä Raahessa käydessään.

Mikko Snellman on hankkinut harvinaisen ammattinsa, koska hänen isänsä ei päästänyt poikaa purjehtimaan ennen kuin tämä osasi solmut ja pleissauksen.

Raahen Seudun ja Raahelaisen lehtitalon paikalla sijaitsi hänen isoisänisänsä, merikapteeni Albert Snellmanin kotitalo. Langin Kauppahuoneelta Albert Snellman ensimmäisen merikapteenin pestinsä Langin purjelaivaan.

Köysiä tarvittiin etenkin purjelaivoissa ja kalastuksessa. Köyden perusmitta oli 100 syltä (syli) eli 220 metriä. Köydenpunontaan piti olla vähintään tämän pituinen katu. Ennen vanhaan köydenpunomiseen tarvittiin viisikin miestä operoimaan. Kehruu- ja köydenpunontakoneet ovat sittemmin syrjäyttäneet ihmiset.

Mikko Snellmanin mukaan ihminen keksi köyden jo vuosituhansia sitten.

– Alkukantaisia köysiä pystyttiin punomaan ilman työkaluja.

Köydenpunonta on ollut nimenomaan miesten työtä. Kevyempien lankojen ja kankaiden tekemiseen on pantu naiset.

-
Kuva: Annika Ollanketo

Nykyisin Snellman tekee juutti-, hamppu-, ja manillaköydestä melkein mitä vain. Hän osaa myös tehdä köysiä, kehrätä ja kiertää hamppukuidut säikeeksi, säikeet köysiksi ja vaikka kuinka paksuiksi kaapeleiksi, joihin tarvitaan kolme punottua köyttä. Säikeen vahvuudesta riippuu, kuinka vahva köydestä tulee. Köysi voi olla kaksi- tai kolmisäikeinen. Ohutta köyttä sanotaan naruksi tai nuoraksi.

Hän tietää itsensä lisäksi yhden ainoan ammatikseen köydenpunontaa harjoittavan ihmisen Suomesta.

Snellman kuuluu kansainväliseen verkostoon, joka kokoontuu joka vuosi vuosikokoukseen Englantiin.

-
Kuva: Annika Ollanketo

Snellmanin näytökset Langin edustalla torstaina olivat mielenkiintoista katseltavaa. Snellman muistuttaa, ettei köydenpunonnassa ole mitään ihmeellistä, kun muistaa muutaman perusasian. Köysi kierretään aina oikealle, koska hampun luontainen kierre suosii sitä. Oikealle kierretystä hampusta tulee kestävämpi. Sama oppi on siirretty kaikkiin köysiin, tehtiinpä ne sitten muovista tai teräksestä. Jännitys poistetaan köydestä vetämällä.

Hänellä on köydenpunontaan vanhanaikaiset välineet, jotka hän on kopioinut museoon talletetuista laitteista.

-
Kuva: Annika Ollanketo

Hän käyttää liki aina luonnonkuituja. Muovia on hänen mielestään maailman merissä ja kaatopaikoilla jo aivan tarpeeksi. Hän tekee köydestä muun muassa fendareita eli lepuuttajia suojaamaan veneiden kylkiä kiinnityksessä.

Materiaalit hän tilaa erikoisliikkeestä, jotta saa tarpeeksi laadukasta tavaraa. Hyvälaatuisen manillan saaminen on vaikeutunut, koska se käytetään Filippiineillä paperin tekemiseen. Manilla on parempi materiaali kuin hamppu, koska sitä ei tarvitse suojata kosteudelta esimerkiksi tervaamalla. Manillassa on luonnostaa öljyä, joka suojaa sitä lahoamiselta. Sisalia käytetään muun muassa kaikkien maailman kahvisäkkien tekoon.

Fakta
-
Kuva: Annika Ollanketo

Köysi

Köydenpunonta on vanha merimiesten käsityötaito, joka on katoamassa

Luonnonkuiduista köyteen käytetään hamppua, juuttia, pellavaa, sisalia, kookosta ja manillaa

Köysiä on myös tehty nokkosesta, karvoista ja jouhista sekä tuohesta.

Köydellä tarkoitetaan kolmisäikeistä punosta, jonka jokainen säie on kierretty useasta langasta kun taas ohutta enintään 7 millin paksuista köyttä sanotaan nuoraksi tai naruksi.

Mikko Snellman (M Snellman Ropeworks) on yksi harvoista suomalaisia ammattiköydenpunojista ja -köysityöläisistä.

Hän tekee köysistä käyttö- ja koriste-tarvikkeita veneisiin ja myös köysityökaluja, kuten malspiikkejä.

-
Kuva: Annika Ollanketo