Ikuinen ru­no­tyt­tö kir­joit­ti Var­pu­sen jou­lu­aa­muun uudet sanat. Nyt syntyy myös tangoa

Aunimarjut Kari täyttää 50 vuotta tänään keskiviikkona. Syntymäpäivät vietetään rennosti läheisten kesken runoilijamaiseen tapaan.

Aunimarjut Kari valmistautuu 50-vuotispäiviensä viettoon rennosti. Paineita ei oteta; käy kuka käy ja pikkukahvit voi keittää.

Kesä ei ole mennyt hukkaan. Mitallisia, sävelmällisiä runoja kirjoittava runoilija syttyi tangoon.

–Katsoin Tangomarkkinoita, ja ajattelin, että minäkin osaan kirjoittaa tuollaisia tekstejä, jo samana iltana kirjoitin tangon sanoja.

Juha Lehmus on jo säveltänyt sanoituksista 3. Tangot Yön kuningas, Yön kosketus ja Saanhan pyytää ottanevat osaa ensi kesän Tangomarkkinoiden tangokilpailuun, jossa etsitään uusia tangoja.

–Kävin Mikonkarin rannalla istumassa ja katselin merta ja siinä niitä tuli. Ne ovat niin yksinkertaisia sanoituksia, että kysyin säveltäjältä, kehtaanko edes nimeäni panna alle.

Riimittelevän runoilijan luomistyö vaikuttaa sivulliselta helpolta.

–Ihanaa tuo runo, kun se saattaa tulla niin äkkiä, hän sanoo.

–Kaikkein tärkein on se ensimmäinen lause. Kyllä se loppu sitten siitä syntyy, hän kuvailee.

Ajatukset ovat liikkuneet kansallisrunoilijoidemme tuotannossa. Kari on kääntänyt Runebergin ja Topeliuksen ruotsinkielisiä runoja suomeksi. Helkyttelyn lahjan saanut runoilija uskoo päässeensä käännöksissä lähemmäksi runoilijoiden sanomaa ja laulullista poljentoa kuin aiemmat kääntäjät, jotka eivät ole olleet kovinkaan uskollisia alkuperäiselle ilmaisulle.

Aunimarjut Kari on kääntänyt myös ikonisen Varpunen jouluaamuna -laulun sanat uudelleen. Topeliuksen kirjoittama alkuperäinen Jouluaamun varpunen sisältää paljon toistoja.

–Tyttäreni lauloi sen ja sanoi, että äiti, sulla on nätimmät sanat. Se oli paras kiitos, kertoo Kari.

Hän on tarjoamassa runojen käännöksiä kustantajille. Ajoitus ei voisi olla parempi, eletäänhän Suomen 100-vuotispäiviä.

Ja näin se Jouluaamun varpunen nyt menee Aunimarjut Karin suomentamana:

Lumi peittää valkea, valkea, lehmukset ja koivut. Järvi jäinen kirkkaana, kevättuuliin toivut. Varpunen, köyhänen, varan söit jo kesäisen. Jäinen järvi kirkkaana, kirkkaana, kevättuuliin toivut.

Punaisella ovellaan, ovellaan, mökin tyttö vieno: — Varpupieni, nouda vaan, jyvä vielä hieno. Meillekin joulu on. Varpupieni, onneton, varpupieni, nouda vaan, nouda vaan, jyvä vielä hieno.

Lensi tytön jalkoihin, jalkoihin, lensi siivin kevein: − Toki lahjas noudankin, lauloi äänin helein, Jumala muistaa ken työn on tehnyt laupeuden. Toki lahjas noudankin,noudankin, lauloi äänin helein.

− En mä ole itkemäs, itkemäs, jota kutsut, kulta. Kutsut pientä veljeäs, kevääl kuolin sulta. Kun taitat leivästäs, vähäisin, oon ystäväs, kutsut pientä veljeäs, veljeäs, kevääl kuolin sulta.

Zacharias Topelius kirjoitti runon 1874.

Runoilijan elämä ei ole pelkkää runoilua. Ikuinen runotyttö opettaa talvet 1.–2. luokkia.

Jo kauan ennen koulujen alkua mielessä käy, miten toteuttaa unkarilaisen matematiikan opetus.

–Siinä opetetaan matematiikkaa enemmän välineillä, leikitään ja lego-palikoita lasketaan. Kirja on sivuroolissa, kertoo Aunimarjut Kari.

Matematiikkaa voi tehdä vaikka pullonkorkeilla, mansikoilla tai dinoilla. Lapsi oppii, miten 8+5 lasketaan oikein: että ensin mennään kymppiin ja lisätään siihen 3. Opetustapa painottaa logiikkaa.

–Itsekin olen ihan liekeissä tästä, hän kertoo.

Auni Marjut kari juhlii syntymäpäiviään perheensä ja läheistensä kanssa.