Isältä tyt­tä­rel­le on pe­riy­ty­nyt monta asiaa

Ahkeruus, rohkeus ja hulluttelu yhdistävät isää ja tytärtä, Pertti ja Meri Tiirinkiä. Isänpäivää heillä ei erikoisemmin juhlisteta.

Isä ja tytär Meri ja Pertti Tiirinki ovat samasta puusta veistettyjä. Ilo kulkee mukana, mutta töistä ei tingitä. Isänpäivää heillä ei juuri vietetä. Se kunnia annettiin Mikko-papalle.
Isä ja tytär Meri ja Pertti Tiirinki ovat samasta puusta veistettyjä. Ilo kulkee mukana, mutta töistä ei tingitä. Isänpäivää heillä ei juuri vietetä. Se kunnia annettiin Mikko-papalle.
Kuva: Raili Viirret

Yksi varhaisimmista muistoista Meri Tiiringillä, eli isän nimeämänä Lilliksellä on isästään Pertti Tiirinkistä, eli Ippylistä, kuinka Pertti kiireissään kuivasi Merin talvisukkahousuja föönillä ennen hoitoon lähtöä.

– Yleensä äiti vei meni minut hoitoon, mutta tämä oli erikoistilanne. Oli tullut kova pakkanen, eikä isä löytänyt paksuja sukkahousuja kuin pyykkinarulta. Hän kuivasi ne föönillä ja muistan vieläkin, kuinka ihanalta ne lämpimät sukkahousut tuntuivat, Meri muistelee.

Hänen mukaansa föönillä kuivattaminen kuvaa myös isän kekseliäisyyttä.

Tarja Taskila ja Pertti Tiirinki muuttivat Pyhäjoelle Ruotsista, kun Meri-tytär oli vain vuoden ikäinen.

Taustalla oli ikävä onnettomuus, kun Pertin kotitalo syttyi palamaan. Hän oli tullut lämmittämään taloa ennalta ennen kuin Tarja tulisi myös joulunviettoon. Kotitalo oli ollut kylmillään ja lämmitys halkaisi muurin ja sytytti tulipalon, jossa olisi voinut käydä huonostikin.

Puoliksi palanut talo oli korjattava ja Pertti suostui lunastamaan sen sisaruksiltaan. Hänen vanhempansa Matti ja Esteri Tiirinki olivat kuolleet, kun Pertti oli vain 19-vuotias. Pyhäjoelle muutto ei ollut käynyt mielessä ennen tätä tapausta. Mutta niin Pertistä tuli perunanviljelijä.

Meri kertoo oppineensa jo varhain esikoislapsena ahkeruuteen ja vastuuseen. Hän on aina tarttunut työhön kuin työhön, kuten hänen vanhempansakin

Viime kesänä hän maalasi talon. Hiljattain hän oli nosturin nokassa mottorisahan kanssa sahaamassa pihan männyn oksia ja latvaa poikki.

– Jonkunhan piti olla alhaalla ohjaamassa nosturin koppia, naurahaa Pertti, kun häneltä kysyy, miksei hän ollut ylhäällä.

– Meillä on aina touhuttu jotain. Isältä olen perinyt rohkeuden tarttua hommiin. Minuun on uskottu ja luotettu, Meri miettii.

Koskaan hänelle ei ole tullut sellaista oloa, ettei hän voisi tehdä jotain sen takia, että hän on tyttö.

Meri kehitteli lapsena omia sanoja, niinpä äidistä tuli Äppy ja isästä Ippy. Joskus ne saavat myös li-lopun.

Mummulasta menosta hän kehitti uuden sanan "mumppa", jossa oli myös pappa mukana.

Perheessä työnjako on ollut sellainen, että isä on huolehtinut viihdyttämisestä ja äiti on hoitanut ne muut hommat.

– Isä vei veneilemään ja laskettelemaa ja muualle, Meri kertoo.

Yhteiset matkat aloitettiin jo varhain. Tässä ollaan lähdössä junalla Helsinkiin.
Yhteiset matkat aloitettiin jo varhain. Tässä ollaan lähdössä junalla Helsinkiin.
Kuva: Raili Viirret

Rohkeus lähteä maailmalle hommiin on myös Merin mukaan kodin perintöä. Pertti on kulkenut metallialan reissuhommissa eri puolilla maailmaa sen minkä perunanviljelys on antanut. Meri toimii nyt kansainvälisen osaston markkinointipäällikkönä Punkaharjun Kruunuhaassa ja kulkee markkinoimassa terveysmatkailua Kiinassa, Venäjällä ja Saksassa.

– Olen myös oppinut arvostamaan työtä. Ei sitä voi vain vötkistellä, hän sanoo.

Silti Tiiringillä osataan ottaa rennosti ja hullutella. He myös matkailevat paljon. Vanhemmat lähtevät matkaa ykskaks ja yllättäen

 – Minä tykkään kyllä fiilistellä ja suunnitella matkoja etukäteen, Meri sanoo. Perheeseen kuuluu myös Lari joka on 12 vuotta Meriä nuorempi. Meri sanookin olevansa selvästi esikoinen ja se vastuullisempi huolehtija.

– Pertti on kuopus ja senkin huomaa, he nauravat.

Isä ja tytär eivät riitele koskaan, mutta isä kuitenkin neuvoo tytärtään ja huolehtii, että tämä on turvassa, jos siihen on aihetta. Meri voi neuvoa isäänsä tietokoneen tai vaikkapa markkinoinnin kanssa.

Pertti miettii, että hän ole halunnut ohjata tyttärensä elämän suuntaa. Heillä ei ole tyrkytetty maatilaa lapsille tai mitään muutakaan uraa. Lapset ovat saaneet tehdä omat valintansa.

Hän ei myönnä myöskään ottaneensa mallia omasta isästään, vaan on halunnut olla ihan omanlaisensa isä.

Pyhäjoki on pysynyt Merille kotipaikkana, vaikka hän on asunut pitkään jo muualla, pääasiassa Helsingissä. Isän ja äidin luo on aina helppo ja mukava tulla.

– Tämä on se koti edelleen, hän sanoo Kannikoksi nimetystä kotitalosta.

sän ja tyttären yhteinen kesäpäivä.
sän ja tyttären yhteinen kesäpäivä.
Kuva: Raili Viirret
– Ja taas suu auki molemmilla. Tyypillinen otos Meristä ja Pertistä
– Ja taas suu auki molemmilla. Tyypillinen otos Meristä ja Pertistä
Kuva: Raili Viirret
Maatalousnäyttelyssäkin Merin piti päästä korkealle.
Maatalousnäyttelyssäkin Merin piti päästä korkealle.
Kuva: Raili Viirret