Kolumni
Tilaajille

Jokainen vuorollaan

Moni tuntemani ihminen on viime aikoina menettänyt läheisensä. Kuolema on tullut äkillisesti tai hiljaa hiipumalla. Läheisen äkilliseen kuolemaan liittyy usein järkytys ja epäusko, voiko tämä olla totta. Kuolemaan ei voi täysin valmistautua, vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, että aika täällä on päättymässä. Sureva omainen joutuu käymään läpi tunteita laidasta laitaan, samalla pitää järjestää hautajaiset ja hoitaa monia käytännön asioita.

Kaikki eivät tiedä miten sureva pitäisi kohdata, vai pitäisikö kohdata ollenkaan. Ehkä pienelläkin eleellä osaa ottaminen suruun on kuitenkin parempi vaihtoehto. Surevaa pitäisi kuunnella, ja jättää oma puhuminen vähemmälle. Tällä on tarve kertoa menetetystä läheisestä ja kerrata kuolemaan johtaneita tapahtumia.  Oikea kohtaaminen ei ole helppoa, harva meistä on siinä ammattilainen. Joskus lohduttajan ja lohdutettavan osat vaihtuvat. Joku haluaa pitää surun yksityisenä asiana, sitä tahtoa on kunnioitettava.