Joku vil­je­li­jä pui vii­meis­tä viljaa mar­ras­kuus­sa

Tämän vuoden viljasatoa puidaan vielä marraskuussakin. Siinä saattaa käydä samalla tilan lopettaminen mielessä. Tai sitten vielä jatketaan. –Isännät ovat sitkeitä. He puivat vaikka marraskuussa. Jos on panostanut satoon, siemeniin, lannoitteisiin ja kasvintorjuntaan, hehtaarituki ei riitä kattamaan kuluja, sanoo Sauli Joensuu. Hänen mielestään katokorvauksia pitäisi maksaa yhä, koska kyse on Suomen huoltovarmuudesta.

Maatilojen määrä vähenee Suomessa ja Raahen seudulla.

–Pudotuspeli tulee olemaan kova seuraavat 5 vuotta. Vuoteen 2025 mennessä maatilojen määrän arvioidaan tippuvan neljänneksen nykyisestä, kertoo MTK:n Raahen osaston puheenjohtaja Sauli Joensuu.

Raahessa oli viime vuonna 210 tukea saavaa maatilaa. Jos ennuste pitää paikkansa, vuonna 2025 niitä on 150–160. Tasaisella tahdilla Raahessa lopettaisi toimintansa joka vuosi 7–8 maatilaa.

–Lopettamisia tapahtuu joka vuosi, ja kun on tämmöinen kylmä kesä ja syksy perään, on se monelle viimeinen niitti. Tämä varmasti vauhdittaa sitä, Joensuu arvioi.

Suomen viljasadosta on puimatta alueittain 5–40 prosenttia; täällä 5–10 prosenttia. Tilakohtaiset erot ovat suuria. Joensuun mukaan Raahen seudullakin on yksittäisiä tiloja, joilla on puolet puimatta.

–Vielä ei tiedetä, paljonko jää puimatta, sillä vieläkin puidaan. Niin kauan kuin lunta ei tule, puinti onnistuu. Nyt on hyvä puintikeli, sanoo Joensuu 25. päivä lokakuuta, kun ulkona on yksi aste lämmintä ja tulee kylmästi kaakosta vähintäänkin 6 metriä sekunnissa, mutta aurinko paistaa eikä sada.

Viljaa ei kannata puida, jos se ei pääse heti kuivattavaksi. Joensuusta kuivaamoita pitäisi olla enemmän, ja niiden pitäisi olla isompia.

Karjatiloilla käytetään tuoreviljaa. Se säilötään puintikosteana. Tänä syksynä se on ollut hyvä kuivausmenetelmä.

Suurin hätä on Sauli Joensuun mielestä nyt päätoimisilla viljatiloilla sekä niillä kotieläintiloilla, joissa viljan omavaraisuusaste on suuri.

Joensuu kertoo kuulleensa kentältä, että lakkautettuja satovahinkokorvauksia kaivataan. Vaikka niiden omavastuu oli suuri, 30 prosenttia, ne toivat viljelijälle edes jotain.

–Vain muutama prosentti viljelijöistä on ottanut satovahinkovakuutuksia.

Valtio on ojentamassa viljelijöille auttavaa kättä energiaveron palautusten muodossa, jos Euroopan komissio antaa luvan. Palautusta voi saada kaikkiin tilan öljy- ja sähkökuluihin.

–On hyvä, että se kohdistuu aktiivisille viljelijöille. Mutta rahan pitäisi tulla heti nyt, kun sitä tarvitaan, eikä vuoden päästä, Joensuu korostaa.

Hän perää isänmaallisuutta Yaralta lannoitteiden hinnoitteluun. Itsenäisyyden juhlavuonna, johon osuu katovuosi, olisi aika laskea lannoitteiden hintoja eikä nostaa niitä.

Maatilojen pakkohuutokauppoja ei ole juuri nähty, eivätkä viljelijät toivo näkevänsäkään. Joensuu uskoo pankkien tulevan viljelijöitä vastaan, jos tulot eivät riitä lainojen lyhennyksiin.

Valtakunnan tasolla Joensuu kertoo kuulleensa viljelijöiden sanoneen, että tämä on viimeinen kesä. Raahesta hän ei tiedä yhtään lopettajaa. Myöskään maataloussihteerit eivät sellaista tietoa saa. Viljelijän lopettaminen näkyy vasta, kun korvauksia ei haeta.

Nuoret, jotka ovat vasta investoineet, eivät Joensuun mielestä pysty lopettamaan.

Joensuu pitää epäkohtana nykyistä käytäntöä, jossa kesannoinnista saa luonnonhoitopellon muodossa suuremmat hehtaarituet kuin viljan tai nurmen viljelystä.

–Tuki pitää ohjata tuotantoon, jos saadaan ruokaa nykyiseen hintaan kuluttajille. Ylituotannosta ei voi puhua enää. Se on vain markkinointitaidon puutetta, ettei tuotteita mene ulkomaille.

Tuotanto ei välttämättä pienene, vaikka tilojen määrä vähenee, sillä pellot siirtyvät jatkajille.

Maatilat muuttuvat suuretessaan yrityksiksi, joilla on useita omistajia. 5 vuoden sisällä myös Sauli Joensuun tila saattaa muuttua osakeyhtiöksi. Kaavailtu maatilojen yhtiöittämisen varainsiirtoveron poisto vauhdittaa yhtiöittämisiä.