4. joulukuuta
Martti Nevala muistelee Raahen Joulu -lehdessä vuonna 2004 Kauppakadun joulua vuonna 1964. Kaupungin väkiluku oli hieman yli 6000. Rautaruukin henkilöstön määrä lähenteli tuhatta.
Joulukuun alussa kaupunkilaiset olivat odottavalla mielellä. Taas kerran avattaisiin Raahen liikekeskustan, siis Kauppakadun, joulukatu. Raahessa se oli suuri tapahtuma. Virolaisen Mikael Ale-poikansa kanssa oli tehnyt hyvää työtä ja ripustanut kymmenittäin lamppuja siksakkina Kauppakadulle. Ei sentään koko kadun mitalta, vaan ainoastaan Koulukadun ja Brahenkadun väliselle osuudelle.
Liikekeskuksessa oli tuolloin yli 20 liikettä, kauppaa tai muuta yritystä. Kun aloitettiin eteläpäästä ja edettiin kohti Kauneuskanavaa, ensimmäisenä oli Uolevi Luovi, joka vaatetti raahelaiset. Jos asiakkaalla ei sattunut olemaan käteistä, kauppias repäisi palasen paperia, kirjoitti siihen summan ja nimen ja iski lapun piikkiin. Lappu löytyi piikistä, kun maksun hetki koitti.
Kansallis-Osake-Pankin jälkeen oli Timosen Vaatetuskeskus, tällä paikalla on nykyisin asuintalo. Vieressä palveli A. Hassinen. Sen vieressä seisovassa pitkässä rakennuksessa toimivat Raahen Kirjakauppa, Helmi Hämeenahon parturi-kampaamo ja A. Ravanderin Radioliike. Sen jälkeen oli Raahen ainoa apteekki. Brahenkadun pohjoispuolella oli Raahen Osuuskaupan myymälä.
Kun Luovin kohdalta lähdettiin kadun itäpuolta, oli eteläpuolen kulmalla Raahen Pyörä ja Urheilu. Koulukadun pohjoiskulmassa Aurion talon kellarissa sijaitsi Kellari-Baari. Ylempänä Aurion talossa portin pielessä oli Raahen Kello ja Optiikka. Seuraavana oli ja on nykyäänkin Väinö Laurinvaaran kenkäkauppa, jonka näyteikkunaa koristavat entisten aikojen myyntituotteet. Plantingin talossa toimi Maj Ravanderin Muotiliike. Korttelin keskiosaa hallitsi Raahen Rautakauppa. Ennen varsinaista Roihun taloa oli Elma Pitkäsen Raahen Muotiliike.
Roihun talossa toimi useita kauppoja. Oli Roihun vaatetusliike, Siro-Asu, Roihun Paperikauppa, Ipe-Kenkä ja Uusi Kemikalikauppa. Brahenkadun toisella puolella oli Valo-Uran myymälä. Tämän päivän Kauppakadulla kauppaa käydään enää muutamassa rakennuksessa.
Bio Huvimylly oli raahelaisten ylpeydenaihe
Bio Huvimylly tarjosi raahelaisille eläviä kuvia vuosikymmenien ajan. Liikemies Kalle Siponen perusti elokuvateatterin Raaheen vuonna 1923. Teatteri sai nimekseen Huvimylly, koska näytännöt olivat iloisia ja kauan odotettuja tapahtumia. Raahelaiset olivat ylpeitä teatterista, sillä kaupunkilaisten mielestä näin isossa kaupungissa oli pakko olla elokuvateatteri. Se aloitti toimintansa Roihun vuokratiloissa, (Kauppakatu 30) talossa, joka tuhoutui osittain tulipalossa elokuussa 2005. Aluksi elokuvia näytettiin 120-paikkaisessa Huvimyllyssä kerran tai kaksi kertaa viikossa.
Kauppakatu oli nuorison kokoontumispaikka. Nuoriso kävi elokuvateatterin aulassa lämmittelemässä kovilla pakkasilla, jos ei ollut vara mennä elokuviin. Aulassa oli kioski, mutta harvoin oli vara ostaa mitään.
Rakennuksessa ei ole tällä hetkellä toimintaa. Sen olemassaolo on suojelupäätöksen myötä saatu turvattua, mutta elokuvateatteritoiminta rakennuksessa on jouduttu toistaiseksi lopettamaan vuokrasopimuksen umpeuduttua 30.11.2011.
Lehmät lompsivat kaduilla
Kauppakatu päättyy Pitkänkarinkatuun, jonka varren asukkailla oli lehmiä vielä 1960-luvulla. Esimerkiksi Reino Mikkolan talo sijaitsi Pitkänkarinkatu 3:ssa. Mikkolalla oli leppoisan rauhallinen Osmo-hevonen ja 4 lehmää. Monet naapurit ostivat heiltä tinkimaitoa. Lehmät laidunsivat Pitkänkarinkadun varrella sillä alueella, joka nyt on puistona.
Kauppakatu 3:ssa ennen nykyisiä omistajia asuneet Tuomikosket pitivät karjaa ja viljelivät maata. Karjanhoidosta he luopuivat vuonna 1976.
Raahessa sanottiinkin, että keskellä katua saivat kävellä vain lehmät ja seminaarilaiset.