Mainos: Tutustu Raahen Seutu Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Kaikki melojat löy­tyi­vät pilk­ko­pi­meäs­sä­kin mereltä

Kaikki kadonneet melojat löytyivät pilkkopimeältä mereltä, ja uponnut venekin hinattiin rantaan.

Hälytyksen tultua Niilo Saarisen miehistö sai tiedon tapahtuneesta lyhyesti. Ennen lähtöä on jokaisen tiedettävä, mitä etsitään, montako kohdetta etsitään, tuntomerkit, mahdollinen reitti ja mahdolliset loukkaantumiset. Petri Alminoja aluksen päällikkönä antaa ohjeita miehistössä pelastajina olleille Merituulia Haikaralle, Iiris Suutarille ja perämies Arttu Rädylle. Oulun meripelastusyhdistyksen Jaana Valkama varmisti PV Toppilassa, että etsintäreitti on turvallinen. Samalla oli hyvä tutustua outoihin vesistöihin. Jokainen harjoitusmaali merkittiin asianmukaisesti turhien hälytysten välttämiseksi. Turun Meripelastuskeskus tiesi harjoitusalueesta, etsittävistä kohteista ja niiden määristä. Raahen meripelastusyhdistyksen Heidi Kolehmainen teki ensiarviota potilaan tilasta. Kylmettynyt potilas sai lämmintä ympärilleen ja lastan murtuneeseen jalkaansa.
Hälytyksen tultua Niilo Saarisen miehistö sai tiedon tapahtuneesta lyhyesti. Ennen lähtöä on jokaisen tiedettävä, mitä etsitään, montako kohdetta etsitään, tuntomerkit, mahdollinen reitti ja mahdolliset loukkaantumiset. Petri Alminoja aluksen päällikkönä antaa ohjeita miehistössä pelastajina olleille Merituulia Haikaralle, Iiris Suutarille ja perämies Arttu Rädylle.
Hälytyksen tultua Niilo Saarisen miehistö sai tiedon tapahtuneesta lyhyesti. Ennen lähtöä on jokaisen tiedettävä, mitä etsitään, montako kohdetta etsitään, tuntomerkit, mahdollinen reitti ja mahdolliset loukkaantumiset. Petri Alminoja aluksen päällikkönä antaa ohjeita miehistössä pelastajina olleille Merituulia Haikaralle, Iiris Suutarille ja perämies Arttu Rädylle.

Raahen Meripelastusyhdistys harjoitteli pimeäpelastusta perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lämpötila oli noin 6 astetta, ja vettä satoi kaatamalla. Yhdeksän jälkeen illalla merellä ei nähnyt ilman apuvälineitä yhtään mitään.

Eli olosuhteet olivat juuri sellaiset kuin pitikin.

–Mitä pahempi keli, sen parempi, kuvaili meripelastusyhdistyksen valmiuspäällikkö Petri Alminoja.

Hänen mielestään pitää harjoitella niissä olosuhteissa, joissa tehtäviä syntyykin. Niitä tulee harvoin tyynellä ja aurinkoisella merellä.

–On aivan toisenlaista toimia, kun valo loppuu ja ollaan täydellisessä pimeydessä ja jalka on poikki ja sitä pitää paikata ja kuljettaa potilas rantaan, Alminoja kertoi.

Meripelastusseuralla on nyt hyvin pullat uunissa. Sillä on 15 aktiivista päivystäjää ja parikymmentä nuorta kasvamassa pelastajiksi. Meripelastuksessa avustaminen kiinnostaa nyt niin, että kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet Aallokkoleirille, jossa harjoiteltiin yhteistyötä Oulun meripelastusyhdistyksen kanssa.

Kaikkiaan 17 pelastajaa 4 veneessä etsi mereltä melojaryhmiä, jotka yön pimeys oli yllättänyt.

Tehtävät oli laadittu mahdollisimman todenmukaiseksi: oli eksytty, oli hajaannuttu, oli menetetty pimeässä täydellisesti suuntavaisto, oli mennyt jalka poikki, oli kylmetetty hyisissä olosuhteissa. Yksi veneen kuski oli ajanut karille, upottanut puoliksi veneensä ja kellui meressä.

Ensimmäinen eksynyt ryhmä löydettiin noin 20 minuutissa. Toinen ryhmä paikallistettiin puolessa tunnissa, ja parikymmentä minuuttia myöhemmin ensiapupotilaat lämmittelivät pelastajien veneissä.

Loppukeskustelussa pelastetut olivat tyytyväisiä.

Harjoituksen tarkoitus on aina opettaa jotakin.

–Paikallistuntemus on olennaista. Yhdessä veneessä oli vain oululaisia, ja vaikka he osasivatkin tulkita merikarttoja, he eivät tienneet, missä ovat hyvä rantautumispaikat ja missä on nopein reitti toiseen paikkaan, kertoi Alminoja.

Pimeässä valon merkitys korostuu. Veden varaan joutunut veneilijä oli korvattu pelastusliiveillä, ja nämä heijastavat liivit löydettiin helposti. Sen sijaan puolittain uponnutta venettä etsittiin kauan, koska se ei heijastanut valoa. Se hinattiin rantaan vasta puoli kahden aikaan aamulla.

–Pienikin valo on pimeässä arvokasta. Jos haluaa tulla nähdyksi ja pelastetuksi, on hyvä olla jotain jolla viestittää olemassaolostaan: avotuli, kännykän valo, taskulamppu, otsalamppu...

Pelastusliivi on sananmukaisesti loistava keksintö.

–Pelastettavat yrittivät piiloutua kivien takaa, mutta meidän veneissä on niin hyvät valot, että he loistivat pimeässä jo kaukaa, kertoo Alminoja.