Yppärin Merimajan lipunmyyntiin muodostuu jo pientä jonoa. Kukkamekkojen helmat viuhahtavat, kun naiset kiiruhtavat kohti tanssilavaa. Orkesteri aloittaa soittonsa vartin kuluttua, mutta parketilla on jo muutama pari pyörähtelemässä levymusiikin tahtiin.
Illan musiikkikattauksesta vastaa oululainen tanssiorkesteri Afrikan tähti, jonka solisteina illan aikana vuorottelevat Armi Tenkula ja Valentin.
Orkesteri myöntää, että juhannustansseissa on oma viehätyksensä. Ihmiset panostavat enemmän pukeutumiseen ja naisilla näkee enemmän kellohameita.
Muusikot kertovat olevansa itsekin innokkaita tanssijoita, mikä auttaa valitsemaan tanssikansalle mieluisaa ohjelmistoa. Tenkula kertoo tanssivansa usein taukojen aikana ja joskus hän on suoraan tanssista hengästyneenä hypännyt lavalle ja alkanut laulamaan.
Orkesteri nousee lavalle ja illan ensimmäinen valssi kajahtaa. Naiset asettuvat omalle hakurivilleen. Mies lähestyy naista käsi ojossa ja pyytää daamia tanssiin. Nainen suostuu ja pari lähtee pyörimään sävelten tahdissa.
Yhtä tanssilajia soitetaan aina kaksi kappaletta peräkkäin ja tanssilajin vaihtuessa vaihdetaan myös tanssipartneria, jos halutaan.
Kaikki Merimajan vieraat eivät kuitenkaan tanssi. Tanssilattiaa kiertävät penkit ovat täynnä, useat vain nauttivat elävästä musiikista ja paikan tunnelmasta.
Yksi paikalle saapuneista on kanadalainen Breanna Kettles. Hän on Suomessa äitinsä kanssa tutustumassa suomalaisiin sukujuuriinsa. Tanssi-iltana äiti jäi kotiin lepäämään, mutta Kettles nauttii tanssilavan tunnelmasta.
–Täällä on kivaa, on mukava katsoa tanssijoita. Tämä tuntuu perinteiseltä ja näyttää, kuin kaikki olisivat yhtä perhettä, Kettles sanoo.
Nuori neito ei itse uskaltaudu tanssilattialle. Hän kuitenkin tuumii, että hän varmasti tanssisi, jos vain osaisi.
Tarkkailtuaan tanssijoita hän kertoo, että tanssiparin askelista näkee, ovatko he toisilleen ennestään tuttuja. Pitkään yhdessä tanssineilla askeleet menevät sulavasti yhteen, toisilleen vierailla on hakemista ja haparointia.
Juhannustanssit käynnistävät Yppärin urheilijoiden järjestämät kesätanssit merimajalla. Joka torstai esiintymislavan valloittaa eri tanssiorkesteri. Ikkunoista näkyvää merimaisemaa katsellen onkin mukava tanssahdella.
Yksi innokas tanssija on kopsalainen Hannu Tanskala, joka on tullut pihalle vilvoittelemaan. Mies kertoo käyvänsä tanssimassa niin usein kuin työt vain antavat periksi, ja tansseissa ollaan alusta loppuun saakka.
–Juhannuksen tansseissa käy sellaisiakin tanssijoita, jotka muuten harvemmin käyvät. On paljon lomalaisia ja sellaisia, jotka tanssivat vain kerran pari vuodessa, Tanskala sanoo.
Merimajalla satunnainen vierailijakin pääsee tanssimaan. Tanskala on sitä mieltä, että outojakin pitää hakea. Hänen suosikkitanssinsa on, mikäs muukaan kuin, tango.
Merimajan ovelta Tanskalaa huutelee jo kukkamekkoinen nainen. Orkesteri aloitti jenkan ja miehen täytyy kiiruhtaa takaisin parketille.
Tanssilattia alkaa olla tupaten täynnä. Tanssilaji vaihtuu ja uusia tanssipareja haetaan. Naisten rivi näyttää lähes kaoottiselta. Puolet rivistä on reippaasti tanssilattian puolella, mikä vaikeuttaa jo tanssivien etenemistä.
Rivin taka-alalle jääneiden pääsy tanssiin vaikuttaa mahdottomalta, sen verran paksu naismuuri on esteenä. Lopulta ilman tanssiparia jääneet naiset luovuttavat ja siirtyvät istumaan seinän viereen. Miehiä tansseissa on aina vähemmän kuin naisia. Ehkä seuraavan pelin pääsee jo tanssimaan.
Tanssilavan takana aukeaa merimajan kanttiini, jossa on myynnissä kahvia ja pientä syötävää. Tanssijoille tärkein paikka on silti vesipiste ja sen mukiparkki. Illan alussa jokainen tanssija kirjoittaa oman nimensä kertakäyttömukiin ja juo siitä koko illan.
Vesipisteen ruuhka-aika näyttää ajoittuvan samaan aikaan, kun tanssilattialla raikaa polkka.
Kymmenkunta talkoolaista huolehtii, että tanssi-ilta sujuu moitteettomasti. Yppäriläinen Eeva Kapakka on ollut tansseissa vapaaehtoisena jo parikymmentä vuotta. Omat tanssimiset ovat jääneet sairauden takia, mutta juhannustansseja nainen ei jätä väliin.
–Juhannus ei tule, jos en ole täällä töissä, Kapakka nauraa kahvipannun takaa.
Järjestysmiehenä toimiva Sanna Koivula kertoo, että ihmiset käyttäytyvät tansseissa hyvin. Enää ei käydä lavan takana maistamassa omasta pullosta, mutta monilla on autossaan juomapullo.
–Kuuluu kulttuuriin, että käydään autolla ryypyllä, Koivula hymyilee.
Juominen ei silti ole humalahakuista eikä juopuneita tanssilavalla juuri näe. Koivula ei itse välitä tanssia, vaikka tanssikurssin onkin käynyt.
–Järkkäriliivi päällä ei saa tanssia. Nautin, kun pääsen tanssitunnelmaan mukaan näin kauempaa, Koivula sanoo.
