Puut ja pensaat ovat saaneet viimeinkin ylleen vihreät kesäkolttunsa. Tuuli hulmuttelee ohi kulkiessaan ilkikurisesti niiden helmoja. Nurmen pitkäksi venähtänyt nukka on päässyt parturin käsittelyyn. Vuohenjuuret kurottavat keltaisina kukkapenkistä. Kuka meistä on pisin, ne tuntuvat kuiskailevan toisilleen. Yhtään huonommaksi eivät jää niiden villit sisaret, voikukat. Väliin ne kurkottavat kaulansa korkeuksiin, sitten taas retkottavat rennosti maata myöten. Kesätaivas on kuin hempeän vaaleansininen upottava meri, jossa hohtavan valkoiset, pulleat poutapilvet soutavat keinahdellen.

Västäräkki keikuttaa pyrstösulkiaan, kohta se pyrähtää lentoon siepaten salamana ötökän. Jonain päivänä kuulen kyyhkysten kujerruksen, ja näenkin ne. Mutta, missä on mustarastas, se käväisee laulaa lurittelemassa, lieneekö rakentanut pesänsä jonnekin muualle.