Kolumni
Tilaajille

Kesän viipymä

Toiset sanovat, että kesä on ohi. Sen lämpö ja aurinko on jo siirtynyt muualle. Toiset sanoo, että kesä oli lämmin ja pitkä, sopivan sateinen ja myrskyisä. Toiset sanoo, että kesä muistutti ennemminkin Keski-Euroopan kesää. En tiedä onko näin. Vai olemmeko vain huomanneet asioita tarkemmin. Kesä oli hyvä, tasapainoinen, lämpösummat yläkanttiin ja pörriäismäärät kiitettäviä. Tämä kesä ei kuitenkaan ole vielä täysin poissa. Sen viipymän voi nähdä joka puolella. Lämpö ja aurinko, sopiva määrä sadetta näkyy kasveissa. Syksyn lehtien värit toistavat kesän lämpöä ja valoa. Ne loimuavat samaa energiaa. Kesän viipymä näkyy syksyn runsaudessa. Ihmeellinen kemiallinen prosessi, joissa puhdas auringonenergia muuttuu materiaaliseen ja esteettiseen muotoon, hämmästyttää syksyssä. Ja vielä tässä kyseisessä syksyssä se laulaa siitä.

Tänä syksynä kaikki pääsivät perille. Jokaista puutarhuria ja maanviljelijää suosittiin. Hekin, jotka havahtuivat korona-kotoilun aikana perustamaan kasvimaata ja he, jotka hieman myöhässä kylvivät viljan, saivat kelpo sadot. Luonto oli suosiollinen. Lämpö hellii edelleen meitä. Kesän viipymä syksyssä luo oudon ja uuden kokemuksen meille. Emme ole tottuneet tällaiseen. Voiko syksyn viipymästä löytää talven varjon?