Kimmo Heinilä avasi väi­tös­kir­jas­saan uu­den­lai­sen tavan aja­tel­la koko rip­pi­kou­lua

Jos kiinnostuneita sattuu olemaan huomenna Helsingissä, Kimmo Heinilä toivottaa heidät tervetulleeksi väitöstilaisuuteensa. Se alkaa lauantaina kello 10.15 Porthanian salissa PIII, Yliopistonkatu 3.
Jos kiinnostuneita sattuu olemaan huomenna Helsingissä, Kimmo Heinilä toivottaa heidät tervetulleeksi väitöstilaisuuteensa. Se alkaa lauantaina kello 10.15 Porthanian salissa PIII, Yliopistonkatu 3.
Kuva: Vesa Joensuu

Saloisten kappalaisen Kimmo Heinilän kahden vuosikymmenen urakka tulee lauantaina 5. lokakuuta päätökseen, kun hän väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Heinilän väitöskirjan nimi on Konfirmaatio ja vahvistaminen – Luterilaiset konfirmaatiokäytännöt ja -käsitykset vahvistamisen näkökulmasta reformaatiosta 2000-luvun alkuun.

Tiivistäen Heinilän väitöskirjan keskeinen havainto on se, että konfirmaatio ei olisikaan vain rippikoulun päättävä tilaisuus, vaan koko rippikouluaikaa voisi kutsua konfirmaatioksi eli vahvistamiseksi.

Teologian maisteriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 1987 valmistunut Heinilä aloitti jatko-opinnot 1999, kun hän halusi vapaa-ajalleen jonkin harrastuksen. Hän ei kokenut olevansa niin kätevä, että pystyisi remontoimaan tai rakentamaan jotain, joten hän valitsi vähän teoreettisemman homman.

Tutkimuksen luonne ja suunta ehti muuttua vuosien aikana pariinkin kertaan. Aluksi tutkimusaiheeksi valikoituivat rukoukset, joita käytetään kasuaalitoimituksissa, kuten kasteessa, avioliittoon vihkimisessä ja hautaansiunaamisessa. Kasuaalien rukoukset jäivät pois ja hän alkoi tutkia konfirmaatiota.

Aluksi hänellä oli suunnitelmissa tehdä useista artikkeleista koostuva niin sanottu artikkeliväitöskirja, mutta taustalukuun alkoi kertyä niin paljon materiaalia, että sitä riitti ihan itsenäiseksi kirjaksi.

Yhdessä vaiheessa hänen oli tarkoitus tehdä lisensiaatintutkinto. Työnohjaaja totesi hänelle, että aihe on kyllä tämä, mutta lisensiaatintyön sijaan kysymys on jo enemmän väitöskirjasta.

Pitkäkestoisen työn aikana hänellä oli pitkiä luovia taukoja.

– Ajattelin, että ei tässä mitään kiirettä ole.

Toisaalta keskeneräinen työ kaihersi mielessä.

Kaksi vuotta sitten hän aloitti viimeisen rutistuksen työn loppuunsaattamiseksi.

Hän kiittää Raahen kaupunginkirjastoa siitä, että sai kaukolainattua tutkimuksessa tarvittua lähdekirjallisuutta. Aluksi hän nimittäin mietti, kuinka opiskelu onnistuu, kun suuret kirjastot ja lukusalit ovat pääkaupunkiseudulla. Kaukolainoina sai tarvittaessa teoksia myös ulkomailta.