Ki­peäs­ti kor­jauk­sen tar­pees­sa

Raahessa on yllättävän lähekkäin kaksi yli satavuotiasta Steinway-flyygeliä. Korjaamalla niistä molemmista saisi vielä toimivan soittimen.

Matti Kyllönen aloittaa Porvari- ja Kauppakoulun flyygeliin tutustumisen pohjasta päin. Matti Kyllönen meni vuonna 1979 Fazerin pianotehtaalle oppiin. Sen jälkeen hän on kerryttänyt tietämystään omien sanojensa mukaan kaikissa mahdollisissa paikoissa ja kaikissa mahdollisissa opeissa. Flyygelin kannen alta löytää numeron, joka kertoo soittimen tekovuoden. Koneistossa on myös paljon yhtiön patenteista kertovia merkintöjä. Matti Kyllönen ja Pekka Tähkävuori tutkivat Brain Centerissä olevan Steinwayn sisuskaluja. Ei näytä hyvältä, mutta soitin on pelastettavissa.
Matti Kyllönen aloittaa Porvari- ja Kauppakoulun flyygeliin tutustumisen pohjasta päin.
Matti Kyllönen aloittaa Porvari- ja Kauppakoulun flyygeliin tutustumisen pohjasta päin.
Kuva: Mikko Määttä

Ei-kaupallisilla aineilla on ollut Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa aina tärkeä sijansa, joten viime vuosisadan alun tienoilla hoksattiin, että kouluun tarvitaan kosketinsoitin. Päätettiin hankkia yhdysvaltalaisen Steinway & Sonsin flyygeli. Soitin vihittiin käyttöön 9. toukokuuta vuonna 1902.

Näin kertoo Raahen Porvari- ja Kauppakoulun 100-vuotisjuhlamatrikkeli. Matrikkelin mukaan soitin oli kallis, mutta hintaa ei kerrota. Jossain koulun arkistoissa siitä saattaisi olla tieto.

Soitin on edelleen koulun omistuksessa. Tällä hetkellä se on vanhan rakennuksen kirjastohuoneessa lounasruokalan vieressä. Kirjastohuoneeseen soitin on tuotu joitain vuotta sitten. Välillä se oli kymmenen vuotta säilytyksessä Porvari- ja Kauppakoulun toisessa rakennuksessa.

Steinway & Sonsin valmistamat flyygelit eivät ole mitä tahansa soittimia. Jean Sibeliuksella oli omansa Ainolassa. Steinwaylla ovat soittaneet myös muun muassa sellaiset pianistit kuin Franz Liszt, Arthur Rubinstein ja Sergei Rahmaninov.

– Puumateriaali on mielipuolisen hyvää. Kielisillassa ei ole edes hiusmurtumia, sanoo flyygeliä katsomaan tullut konserttivirittäjä Matti Kyllönen.

Asiantuntija näkee flyygelistä paljon sellaista, mitä maallikko ei hoksaisi koskaan. Esimerkiksi sen, että soitinta on jossain vaiheessa korjattu. Nytkin pitäisi uusia koneisto, yleensä se vaihdetaan noin viiden vuoden välein.

– Vasarat on vaihdettu ainakin.

Koneisto on yksinkertainen verrattuna vain muutaman vuoden uudempiin soittimiin.

Kyllöstä kannattaa kuunnella, sillä hän tuntee flyygelit. Hänellä on 30 vuoden kokemus konserttivirityksestä ja flyygelinhuollosta. Hän hoitaa esimerkiksi Musiikkitalon suuren salin ja Radion sinfoniaorkesterin konserttisoittimet. Lisäksi hänen vastuullaan on Sibeliuksen Ainolassa oleva Steinway.

Raahessa on toinenkin Steinway-flyygeli. Se on erittäin todennäköisesti Raahen opettajaseminaarin peruja. Muuta tietoa soittimen historiasta ei tahdo löytyä.

Soittimien sarjanumeroista saa selville tekovuoden. Porvari- ja Kauppakoulun soittimen numero on 100 272 ja valmistusvuosi 1901.

Brain Centerissä olevan flyygelin sarjanumero on 142 962, eli soitin on valmistettu vuonna 1910. Siitä ei ole tietoa, milloin se on Raaheen ostettu.

Tällä hetkellä soitin on Brain Centerin aulassa. Tila ei ole paras mahdollinen, ja soitin on päässyt huonoon kuntoon.

– Tää onkin sekaisin tää vehje, Kyllönen sanoo.

Soitin ei pysy kunnolla vireessä. Se tarkoittaa, että siinä on löysiä tappeja.

Lisäksi soitin on sijoitettu aurinkoon, mikä on tosi vaarallista. Vaikka ilman kosteus olisi hyvä, aurinko kuivattaa ja heikentää soittimen kosteuden pitoa ja sitten tulee halkeamia. Soittimen kaikupohja on monesta kohti halki.

Tämän soittimen korjaamisessa olisi suuri homma, mutta periaatteessa se kannattaa tehdä.

– Vanhoissa soittimissa on muutama merkki, jotka kannattaa korjata, Kyllönen sanoo.

Steinway on yksi näistä korjaamisen ansaitsevista soittimista.

Kyllönen jatkaa matkaa Kuhmoon. Flyygeli jää aurinkoon. Siinä se joutaa olemaan, koska ei se enää yhtäkkiä huonommaksi mene.

Steinway & Sons

Heinrich Engelhard Steinweg (1797–1871) ja hänen viisi poikaansa alkoivat valmistaa Saksan Seesenissä soittimia, jotka tunnettiin silloin nimellä pianoforte.

Ensimmäinen soitin valmistui vuonna 1836.

Perhe saapui Yhdysvaltoihin 1850.

Yhdysvalloissa perhe vaihtoi sukunimensä muotoon Steinway ja Heinrich vaihtoi etunimensä Henryksi.

Steinway & Sons -yhtiö perustettiin New Yorkissa 5. maaliskuuta 1853.

Yhtiön lukuisista patenteista ensimmäinen on vuoden 1857 toukokuulta.

Steinway & Sonsin tehdas avataan New Yorkissa 1854.

New Yorkin toinen tehdas aloitti toimintansa 1860.

Myöhemmin soittimia alettiin valmistaa myös Hampurissa Saksassa.

Hampurin ja New Yorkin tehtailla valmistetaan noin 3 400 soitinta vuodessa.

Eri kokoisten flyygelien lisäksi valmistaa myös pystypianoja.

Yhdessä flyygelissä on noin 12 000 erillistä osaa.