Kol­laa­si puu­tar­has­ta

Heikki Lahnaojan kirja Hedelmätarhastani vie menneisyyden puutarhojen tunnelmaan.

– Sata vuotta vanhojen puutarhakirjojen kieli on paikoin hyvin runollista, Heikki Lahnaoja kertoo.

Hän on kerännyt kirjaansa Hedelmätarhastani tekstinpätkiä 18001900 -lukujen vaihteen oppikirjoista ja puutarhaoppaista.

Kirjan kolmas osa muodostuu Vergiliuksen Georgican toisesta kirjasta, joka käsittelee puutarhaa ja viljanviljelystä. Runoelman joka viides rivi on käännetty koneellisesti latinasta suomeen.

– Halusin jotain tunnelmaa tähän kirjaan. Vergiliuksen Georgicassa on oikein pastoraali tunnelma. Kaikki kasvaa kohisten ja viini virtaa. Kotipuutarhassa sen voi tavoittaa, kun on aikaa pysähtyä ja kuunnella lintujen laulua, Lahnaoja sanoo.

Kirja on kollaasirunoutta.

– Kaikki on poimittu puutarhakirjoista. Osa kirjoista oli fraktuuralla kirjoitettuja, joten niitä piti tulkita.

Pyhäjoen kirjasto- ja kulttuurijohtajana työskentelevä Lahnaoja asuu nykyisin sukutalossaan Pyhäjoella. Kotipihalla kasvaa omena-, kirsikka- ja luumupuita sekä pähkinäpensas. Siellä on myös mansikoita, viinimarjoja ja vadelmia.

– Muutimme tähän kuusi vuotta sitten. Omenapuut ovat vielä pieniä, vaikka istutimme ne heti muuton jälkeen. Kirsikkapuista saimme ensimmäisen kerran satoa viime kesänä. Kun oli kuiva kesä, kirsikat olivat kuin rusinoita, hän kertoo.

Vehnää tontilla on kasvamassa neljänneseekkerin verran.

– Kun vilja kypsyy, keräämme siitä satoa ja jauhan sen keittiön myllyllä, Lahnaoja naurahtaa.

Lahnaoja on aiemmin kirjoittanut kaksi runokirjaa. Niihin verrattuna tuoreimman kirjan kirjoittaminen vaati enemmän järjestelmällisyyttä ja istumista koneen ääressä.

– Tämä oli vähän erilainen kuin aikaisempien kirjojen teko. Piti jaksaa istua ja etsiä kirjoista kiinnostavia kohtia. Aloitin vuoden 2105 syksyllä. Vuosi sitten tämä oli valmis, hän kertoo.

Kirjan tekemiseen innoitti kiinnostus puutarhaan ja muihin maatalouden asioihin.

– Huomioni kiinnitti se, että puutarhakirjojen teksti itsessään oli niin runollista, että oli kiinnostavaa poimia nämä pätkät tähän.

Vanhoissa puutarhakirjoissa suomen kieli ei ollut vielä vakiintunutta. Puutarhatermit oli käännetty alkuperäiskielistä, sillä suomen kielen oma termistö ei vielä ollut kehittynyt.

Kaikki Lahnaojan tekemät kirjat ovat liittyneet puihin. Ensimmäisessä kirjassa oli fragmentteja, toisessa hai(na)kuja.

– Ensimmäisen nimi on Yöllä puut. Toisen Puitten uni. Nyt olemme sitten siirtyneet metsästä kotipihan puita katselemaan.

Japanissa haikujen aiheet liittyivät alun perin yleensä luontoon. Hai(na)ku on amerikkalaisen Eileen Tabiosin kehittämä yksinkertainen runomitta, jossa ensimmäisellä rivillä on yksi, toisella kaksi ja kolmannella kolme sanaa.

– Tiukan muodon puitteissa Puitten uni oli helppo kirjoittaa. Tässä oli enemmän tilaa. Luin satoja sivuja puutarhakirjoja. Siinä olisi ollut valinnanvaraa, Lahnaoja sanoo.

FAKTA

Heikki Lahnaoja

Syntynyt 1975 Pyhäjoella.

Työskentelee Pyhäjoen kirjasto- ja kulttuurijohtajana, toimenkuvaan kuuluu vastuu Pyhäjoen museosta

Kotona on lapsia sekä kissa, koira, kilpikonna, kanoja ja mehiläisiä

Asuu nykyisin sukutalossaan Pyhäjoella, asunut aiemmin Raahessa ja Oulussa

Harrastuksiin kuuluvat puutarhanhoito, omavaraisuuteen pyrkiminen ja vanhan talon kunnostus