Oletko lukenut Heikki Karjalaisen kauhuromaaneja? Entä Kristiina Rikmanin Venetsiassa tapahtuvia dekkareita tai Jaana Kaparin noidista kertovia nuortenkirjoja?
Veikkaan, että kolmesta yllä olevasta nimestä viimeinen on tutuin. Kaparia on haastateltu monia kertoja hänen Harry Potter -käännöksistään. Myös Karjalainen ja Rikman ovat pitkän ja ansiokkaan uran tehneitä kääntäjiä.
Karjalainen käänsi 1980-luvun lopussa ja 90-luvun alussa muutamia Stephen Kingin romaaneja. Rikman on puolestaan kääntänyt useita Donna Leonin dekkareita.
Suomeksi kirjansa lukevalle kääntäjä on vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin kirjailija. Suomentaja tekee kirjan uudestaan suomeksi suomalaiselle lukijalle. Hän ajattelee ja ratkaisee sen, kuinka kirjailijan ajatukset voi parhaiten ilmaista.
Tästä syystä olisi vähintään kohtuullista, että suomentajan nimi olisi jo kirjan etukannessa. Ei olisi Stephen Kingin Painajaista ilman Heikki Karjalaista.
Viime vuoden parhaita käännöskirjoja oli Robert Cooverin Pinokkio Venetsiassa. Sen kannessa suomentajan kerrotaan olevan Heikki Karjalainen. Sattumoisin Karjalainen on paitsi suomentanut myös kustantanut romaanin.
Suomentajat ovat olleet pahoillaan siitä, että lehtiarvioissa suomentajan työpanosta ei tunnuta huomioivan lainkaan. Pahimmillaan ja aivan liian usein suomentajan nimeä ei muisteta mainita lainkaan.
Tilat ovat vähäiset, mutta suomentajan mainitsematta jättäminen on yksinkertaisesti tökeröä. Itse käännöksestä on hyvin hankala sanoa mitään, koska kirja-arvioiden kirjoittajat eivät liene useinkaan ole opiskelleet käännöstiedettä. Käännösarvioksi ei oikein riitä, että tekstistä löytää muutaman kömmähdyksen tai näppäilyvirheen.
Suomalaista kirjallisuutta ei olisi ilman käännöskirjallisuutta. Kirjallisuuden vaikutteet tulevat usein nimenomaan käännösten kautta. Kaikki eivät osaa tai halua lukea kirjoja alkukielellä. Kaikkien vivahteiden ymmärtäminen vaatii sen verran erinomaista kielentajua, että tulkinnan jättää mielellään ammattilaisen haltuun.
Kääntäjä on tekijä siinä missä kirjailijakin. Vai voiko joku sanoa, että Pentti Saarikosken ja Leevi Lehdon käännökset James Joycen Ulysseksesta ovat sama kirja?