Ko­lum­ni: Kans­sa­mat­kaa­jat

-

Pekanpäivien vakiintuneita ohjelmanumeroita on praataustilaisuus raatihuoneella, joka on paremmin ikääntyneiden ulko- ja sisäraahelaisten rakastama tapahtuma. Tänä vuonna seuraan liittyi myös puoli-äitini, joka ihmetteli, eikö paikassa kukaan johda puhetta. Iloinen ja äänekäs puheensorina oli nimittäin täyttänyt ison salin, jossa vaihdettiin kuulumisia ja oltiin onnellisia, kun sairaudet tai kuolema eivät estäneet osallistumista tänäkään vuonna. Tilaisuuteen oli varattu tunti aikaa, ja siitä otettiin kaikki irti. – Hallittu kaaos, sanoin.

Varttuneen väen Raahe-muisteloissa korostuu vanha Raahe tapahtumien puitteina. Tämä on ymmärrettävää, sillä vielä 60 vuotta sitten Raahe oli nyrkin kokoinen paikka, jonka rajat piirrettiin suurin piirtein Lappasten ja Junnilanmäen kohdille. Kuten ”viinakaupan Hannele”, kasvatustieteiden tohtori Hannele Karikoski muisteli ihastuttavassa Pekanpäivien iltajuhlan puheessaan, viiden tuhannen asukkaan kaupungin väki tunsi toisensa, mikä loi turvallisen kasvuympäristön, mutta mikä jo sitten teini-iässä tuntui liian tutulta.

Aika monen meidän Raahessa lapsuutemme viettäneiden viisikymppisten kasvumaisemia ovat 60- ja 70-lukujen uudet asuma-alueet, jonne Rautaruukin ja kaupungin kasvavan palvelutarpeen myötä Raaheen muuttaneet vanhempamme asettuivat asumaan. Minun lapsuuden maisemia ovat entisen lentokentän kupeeseen rakentuneet Isoholmi ja myöhemmin Lehmiranta. Rautaruukki läpivalaisi kaiken hyvinvoinnin Raahessa niin, että muistan lapsena kokeneeni pientä ulkopuolisuutta, kun kumpikaan vanhemmistani ei ollut töissä tehtaalla, kuten usean luokkakaverini vanhemmat olivat.

Huomaan yhä useammin muistelevani 70- ja 80-lukuja hienoina vuosikymmeninä. Lapsen ja nuoren näkökulmasta se tarkoitti koulunkäyntiä uudehkoissa kouluissa, aina uusia koulukirjoja, runsasta määrää askartelutarvikkeita ja kerhoja. Raahessa oli jo tuolloin mahdollista harrastaa musiikkia ja liikuntaa monipuolisesti. Yleisurheilu eli kukoistuskauttaan, ja Raahesta ponnisti kansalliseen ja kansainväliseen tietouteen useampia nimiä. Vaikka jo tuolloin käytiin ostoksilla Oulussa, pitivät Raahen kivijalkamyymälät hyvin pintansa. Kertonee alueen sen aikaisesta ostovoimasta, että täällä oli Benettonin vaateliike.

Minun lapseni ovat muodostaneet omat Raahe-muistonsa erilaisista aineksista kuin minä tai lapsena Raaheen muuttanut isäni. On myös ollut hauskaa vertailla nuoruuskokemuksia Pattijoen puolella varttuneen mieheni kanssa.

Aikalaismuistojen jakamisessa on jotain samaa kuin jonkun kanssa matkustamisessa. Molemmista saa enemmän irti, kun on joku, jonka kanssa jakaa ne.