Ensinnäkin lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette ideoineet ja toteuttaneet kirjamessut myös Raahessa. Hienoa työtä!
Omista kirjamuistoistani kallisarvoisin taitaa olla lukemaan oppimisen kokemus. Mummoni luki minulle Anni Swanin satukirjaa monet kerrat. Olin vielä sylissä viihtyvässä iässä. Jossain vaiheessa kirjan teksti muuttui eläväksi niin, että aloin korjailla mummoni lukemista. Seurauksena oli, että jouduin pois sylin lämmöstä ja sain suuren satukirjan omaan syliini ja piti selvitellä tekstin salat omin nokkineni. Ja selvisiväthän ne, opin lukemaan.
Suomen historia on meille kaikille itse koettuna, vanhempien ja läheisten kertomuksista sekä kirjailijoiden töiden välittämänä. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja Täällä pohjan tähden alla -kuvausten kautta on istutettu mieleemme esimerkkejä itsenäistymisen alkuajan ristiriidoista ja maailmansodan taistelun vaiheista Koskelan perheen jäsenten kokemina. Ja olivathan siellä myös Rokka, Hietanen ja Honkajoki Vanhalasta puhumattakaan. Oli vääryyttä ja katkeruutta, mutta oli myös erimielisyydet hyväksyvää yhteiseen hiileen puhaltamista ja uhrautuvaa taistelua paremman tulevaisuuden puolesta.
Kehityksemme valtavuutta voisi ehkä kuvata myös se, että nykyisin Suomen kansalliskirjastossa on yli 3,5 miljoonaa teosta. Suomalainen kaunokirjallisuus alkoi 1800-luvulta. Suomen kirjallisuuden isäksikin kutsutun Zachris (Sakari) Topeliuksen syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Hänen tuotantonsa oli koulupoikana lempilukemistani. Tutuksi tulivat Maamme kirja, Lukemisia lapsille ja tietysti Välskärin kertomukset. Topeliuksen ja toisen suuren Euroopan historian elävöittäjän, Mika Waltarin teokset ovat edelleen ainakin minulle tärkeä osa suomalaisuuden perustaa. Kirjallisuuden hulvatonta osastoa edustakoon Arto Paasilinna, jonka riemastuttava Onnellinen mies tuo mieleeni perheemme esikoisen syntymän ajan. Vasta synnyttänyt äiti sai tuliaisena kyseisen kirjan rakastavalta puolisolta ja ylpeältä vasta leivotulta isältä. Kuvauksen mukaan lukuelämys oli kerta kaikkiaan riehakas! Ajoitus saattoi olla hieman riskialtis, mutta hyvin ommeltu keisarinleikkaushaava piti kuitenkin suolet omalla puolella.
Me raahelaiset voimme olla ylpeitä omista kirjailijoistamme. Muistamme hyvin Kerttu Kastellin lempeät runot. Kirjamessuilla tapasin nykypolvesta mm. Pauliina Vanhatalon ja Pekka Jaatisen, joille toivon intoa ja jaksamista jatkaa hyvässä vauhdissa olevaa uraansa.
Onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja kiitos kaikille hienoille kirjailijoillemme!