Reilu viikko sitten YK:n lapsen oikeuksien päivänä jätin eduskunnassa lakialoitteen, jonka mukaan työsopimuslakia on muutettava niin, että työntekijällä on oikeus tilapäiseen, enintään neljän päivän pituiseen hoitovapaaseen alle 12-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti.
Nykyisessä tilapäistä hoitovapaata koskevassa säännöksessä äkillisesti sairastuneen lapsen ikäraja on rajattu alle 10-vuotiaisiin lapsiin. Olen iloinen siitä, että aloitteeni sai allekirjoituksia yli puoluerajojen.
Lastemme aseman parantamiseksi keräämme kansanedustajien nimiä myös toiseen erittäin tärkeään lakialoitteeseen tämän viikon ajan.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän alulle panemassa aloitteessa ehdotetaan lastensuojelulakiin säännöstä, jonka mukaan lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan vain se määrä lapsia, joiden osalta hän voi suoriutua lastensuojelulakiin tai muuhun lastensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sisältyvistä velvoitteista. Yksittäisellä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä voisi aloitteen mukaan olla vastuullaan kuitenkin enintään 30 lasta.
Aloite on tärkeä, sillä lastensuojelun resurssit vaikuttavat tuhansien suomalaislasten oikeuksien suojeluun. Yli tuhat sosiaalityöntekijää ja sosiaalityön opiskelijaa julkaisivat lapsen oikeuksien päivänä 20. marraskuuta 2017 vetoomuksen nostaakseen esiin työhönsä ja lasten oikeuksien toteutumiseen liittyviä epäkohtia. Taustalla on sosiaalityöntekijöiden vakava huoli lasten ja nuorten heitteillejätöstä lastensuojelun aliresurssoinnin takia. On selvää, että lastensuojeluun tarvitaan lisää henkilökuntaa. Se edellyttää velvoittavaa lainsäädäntöä henkilöstämitoituksessa että koulutuspolitiikassa. Liian monessa kunnassa sosiaalityöntekijöillä voi olla 40, 60 tai jopa 80 lasta sosiaalityöntekijää kohden. Tämä on kestämätön tilanne, kun asiakkaana on lapsia, joiden tilanteet ovat vakavasti vaarantuneita ja turvattomia. Nämä perheet tarvitsevat välitöntä ja vilpitöntä apua juuri nyt, tänään.
Lapset puheeksi -malli ja LAPE- kärkihanke ovat moniammatillisia työkaluja ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä. Tarvitsemme kuitenkin myös konkreettisia välineitä auttaaksemme lapsia ja perheitä. Pikku-Eerikan kohtalo ei saa enää koskaan toistua satavuotiaassa itsenäisessä Suomessamme.