Kolumni

Kolumni: Maailman turhin kuukausi

-
Kuva: Maarit Kesti
Raili ViirretToimittaja

Kaikista kuukausista turhin on Suomen marraskuu. Se ei ole syksyä eikä talvea, vaan pelkkää masennusta. Marraskuussa on vain 30 päivää, mutta pimeyden potenssilla se jatkuu äärettömiin.

Pilvet roikkuvat silmien korkeudella. Räntä- tai vesisade vihmoo kasvoja.

Kadut ja tiet ovat joko niin märkiä ja vetisiä, että rapa roiskuu. Tai sitten ne ovat niin liukkaita, että pitää kantaa selässään hiekkasäkkiä, josta voi ripotella hiekkaa kulkuväyläänsä tai pitää jaloissaan nastakenkiä ja käsissään kävelysauvoja. Muuten liukastuu, lyö päänsä ja kuolee. Tai joutuu loppuiäkseen laitokseen makaamaan sänkyyn, jossa on muovilakanat ja vaippa vaihdetaan vain kerran päivässä. Ruoka on soseutettua harmaata mössöä, joka ei maistu eikä tuoksu miltään. Eikä kukaan käy koskaan katsomassa.

Jos sataa lunta, se on märkää ja sulaa seuraavana yönä pois.

Päivä ei ala ollenkaan. Yön jälkeen on aamuhämärä, joka vaihtuu jossain vaiheessa iltahämärään ja yöhön.

Pysyäkseen hengissä on viriteltävä pihalle jouluvaloja, pidettävä päässä otsalamppua ja varustettava vaatteensa heiluvilla heijastimilla ja turvaliivillä. Sisällä hengen pelastaa kirkasvalolamppu.

Ensimmäiset flunssa-aallot pyyhkäisevät yli ja kaatavat sänkyyn räkimään. Kuumeettomana on käytävä töissä aivastelemassa kainaloonsa.

Jonakin ihmeellisenä marraskuisena päivänä aurinko näyttäytyy. Ulos mennessä totuus paljastuu. Tuulee navakasti jostain Jäämeren syvyydestä sieluun asti. Kun käy lisäämässä vaatetta, aurinko ehtii jo mennä pilven taakse tai laskea.

Jouluun on enää kuukausi, mutta miten sitä jaksaa kaikki joulukortit, joululahjat ja jouluruuat? Kukaan ei tule kuitenkaan. Eikä posti kulje.

Harrastukset, jotka on syysinnostuksessa aloittanut, tuntuvat tylsiltä. Uutta kieltä ei vain opi, eivätkä ukulelen otteet pysy päässä. Jumppapiiri unohtuu.

Televisiosta tulee vain uusintoja, kisa- ja kokkiohjelmia. Makeanhimo iskee säännöllisesti. Suklaakin helpottaa vain hetken.

Yhden päivän iloa tulee Huuhkajien pääsystä EM-kisoihin ja Liechtensteinin kaatamisesta. Sitten he häviävät Kreikalle.

Öisin kuuhulluus valvottaa, vaikka kuuta ei näy missään. Kaikki kolotukset muuttavat kehoon asumaan.

Sikeimmässä unessa, aamulla tietenkin, kesken kamalan painajaisen, jossa Timo T.A. Mikkonen on vainaja, mutta puhuu, herätyskello soi ja on noustava ylös.

Tallustellessa vessaan astuu kissan oksennukseen.

Mitä tämä turha kuukausi, marraskuu, vielä voisi tarjota?