Ko­lum­ni: Mihin sitä kotoaan kai­pai­si?

-
Kuva: Vesa Joensuu

Käytän mielelläni Raahesta nimitystä täydellinen pikkukaupunki. 370-vuotias Raahe on kaunis ja turvallinen, lähes täydellinen asuinpaikka. Pikkukaupunki-termi kuittaa ne pienet puutteet, joita ei tämän kokoiselta kaupungilta kuulu edes vaatia. Juhlavuosi on näkynyt Raahessa sanoina ja tekoina, joiden perusteella voi päätellä, että monen muunkin mielestä kotikaupunkiaan saa rakastaa ja siitä saa olla ylpeä.

Suomessa on pessimismillä ylpeilevä kunta, Puolanka, joka on osannut tuotteistaa pessimisminsä kuntamarkkinointituotteeksi ja ylpeydenaiheeksi. Miten tuotteistaisimme aitoraahelaisen valittamisen kaupunkistrategiaa täydentäväksi oudosti houkuttelevaksi meriitiksi? Tuossa tynnyrissä riittäisi ammennettavaa eikä tunteen palo sammu, vaikka hiekanjyvän kokoinen argumentoinnin alkusiemen olisi jo aikaa sitten kadonnut merituulen matkaan.

On oikeasti vaikeaa muuttaa asioita parempaan suuntaan, kehittää olemassa olevaa toimivammaksi, tehdä rumasta kaunista ja huonosta hyvää; muutos vaatii tekoja sanomisen sijaan. Asioiden moittiminen ei muuta mitään. Epäkohtiin tarttuminen, osallistuminen, ideoiden jakaminen oikeaan osoitteeseen ja konkreettiset parannusehdotukset tuottavat tulosta ajan mittaan. Ison organisaation hitaus ja byrokratiaketjujen pituus on välillä tuskastuttava fakta, mutta se ei ole pelkästään Raahen ongelma ja tähänkin haasteeseen pyritään tarttumaan parhaillaan käynnissä olevalla organisaatiouudistuksella.

Raahen kaupungin toimintaa halutaan kehittää osallistavampaan suuntaan, koska se on ainoa oikea tapa. Kuntalaiset ovat oman elinympäristönsä asiantuntijoita, joten tuntuu mahdottomalta ajatella, että kaupunkia kehitettäisiin asukkaita kuulematta. Osallistavan kaupunkisuunnittelun esimerkkinä voidaan pitää Pikkulahden virkistysalueen työpajoja. Minä olin huolissani siitä, miten löydämme riittävät tilat työpajoille, joihin sieluni silmin näin raahelaisten osallistuvan suurin joukoin, innokkaina ja ideoita täynnä. Paikalle saapui vajaat 50 henkeä. Joten, kun kutsu suunnittelutyöpajaan seuraavan kerran sattuu silmään, tule mukaan, osallistu ja jaa näkemyksiäsi paikan päällä juuri sillä hetkellä, kun sillä on suunnitteluun suurin vaikutus.

Tulevaisuudessa uskon valittamisen perinteen hiipuvan, koska teknologisen kehityksen myötä kommentoinnista on lyhyt matka todelliseen vuorovaikutukseen. Vaikuttamisen halu on perin inhimillinen tarve ja kunniaksi ihmiselle itselleen. Kaupungin tehtävänä on jatkossakin löytää kuntalaisille sellaisia vaikuttamisen paikkoja ja osallistumisen mahdollisuuksia, että tuo vaikuttamisen tarve täyttyy ja kaupunki rakentuu tarkoituksensa mukaisesti.