Ko­lum­ni: Nim­ma­rei­ta jah­taa­mas­sa

Olisikohan ollut jotain 90-luvun alkua, kun Koivuluodon yleisurheilukentän katsomot pullistelivat väkeä. Käynnissä olivat perinteiset Vesan kisat, eli Raahen Vesan organisoima huipputason tapahtuma, joka houkutteli paikalle kovia yleisurheilijoita.

Seiväshyppypaikka oli tuotu katsomojen eteen, koska juuri seipäässä kisailivat kovimmat nimet. Muistan olleeni nuorena poikana paikalla nimikirjoitusvihkon kanssa.

Kisoissa hyppäsi sen hetken kovin seiväsnimi, Jani Lehtonen. Hän hätyytteli niihin aikoihin 580:n tuloksia, mikä oli Suomessa todella kova juttu. Sellaisia tuloksia ei olla hypätty suomalaisen seiväshyppääjän toimesta aivan hetkeen.

Taisipa kisassa olla vastassa Raahen oma poika, Petri Peltoniemi.

En muista paljonko Lehtonen ja Peltoniemi hyppäsivät juuri tuossa kisassa, mutta kyllä Lehtonen taisi voittaa. Ja mikä tärkeintä, sain nimmarin ehkä kautta aikojen kovimmalta suomalaisesta miesseiväshyppääjältä. Muistan elävästi, kuinka kynä oli nimmarin kirjoittamisen jälkeen pihkaisen tahmea. Pihkaa kun käytetään käsissä, jotta saa seipäästä paremman otteen. Se ei haitannut, sillä nimikirjoitus komeili valkoisella paperilla.

Lehtonen kuoli reilut kymmenen vuotta sitten, joten rauha hänen muistolleen.

Nimmarivihko ei taida olla enää tallessa, mikä on sinänsä harmi. Vihkosta löytyi myös roppakaupalla muun muassa kotimaisten huippujalkapalloilijoiden, -jääkiekkoilijoiden ja -pesäpalloilijoiden nimikirjoituksia, joita jahtasin lähinnä Oulussa.

Vesan kisojen hohto on vuosien varrella kadonnut. Enää katsomot eivät täyty, eikä kentällä nähdä Suomen ennätyksiä. Niitä on muuten nähty kyseisissä kisoissa ainakin Antti Kalliomäen toimesta seiväspaikalla. Kiitos tästä knoppitiedosta urheilun monitietäjä Ilkka Kontinaholle, joka toisaalla tässä lehdessä pohtii Vesan kisojen nykytilannetta.

Vesan kisat järjestetään edelleen joka kesä. Nyt ne ovat ohjelmassa huomenna torstaina. Kisaan on ilmoittautunut ennakkoon hieman alle 50 urheilijaa. Heistä aikuisten sarjoissa on vain kymmenen urheilijaa. Lukemat ovat varsin tutut viime vuosilta. Kilpailijakato on puraissut kovasti perinteisiä kisoja eri puolilla Suomea.

Toki Raahessa on paikalla tulevaisuuden tähtiä, joita kannattaa mennä katsomaan. Osa heistä on paikallisia, kuten vaikkapa Tuomaalat seiväspaikalla ja Grekulan Anni satasen lähtöviivalla.

Ja miesten seipäässä saatetaan nähdä viiden metrin ylitys, mikä olisi viime vuosien tasoon nähden ihan kelpo suoritus. Taidan kuitenkin jättää nimmarivihkon tänä vuonna kotiin.