Ko­lum­ni: On ilo olla hukassa

-
Kuva: Annika Ollanketo

Tänä keväänä painoin valkolakin päähäni. Koulutaival Tammerkosken lukiossa Tampereella tuli päätökseensä ja palasin kesäksi lapsuudenkotiini Raaheen kolmen vuoden yksin asumisen jälkeen.

Viimeisenä lukiovuotena ajatus toimittajan työstä pinttyi pääkoppaani ja hainkin opiskelemaan alaa Tampereen yliopistoon lähes nollalukemisella väsyneenä ylioppilaskirjoitusten jäljiltä.

Sähköpostiin kilahti viimeviikolla tieto 129. varasijasta, mikä varmasti lannistaisi, jos olisin panostanut pääsykokeisiin tosissani. Otin kuitenkin tiedon vastaan rauhallisin mielin tietäen, että välivuosi saattaa olla mahdollisuus.

Tilastokeskuksen mukaan uusista ylioppilaista vain 28 prosenttia jatkoi opintojaan samana vuonna. Pääsy oppilaitoksiin on vaikeutunut ja välivuoden tai -vuosia pitävien määrä on kasvussa. Itseäni ajatus välivuodesta kuitenkin kammotti aluksi. Mielikuvissani se oli syrjäytymisriski ja pelkkää tulevan odottelua.

Sana ”välivuosi” itsessään jo ilmaisee, että se on väli jonkin kahden etapin välissä. Miksi todellista elämää olisi ainoastaan koulunpenkillä puurtaen vietetty aika?

En tiennyt mihin kuluttaisin välivuoteni ja selasin vimmatusti sivustoja, joissa neuvottiin viettämään vuosi täysillä elämää kokien. Se toi paineita välivuoden hukkaamisesta johonkin liian tavalliseen.

Esimerkiksi au pairiksi lähtö ei minua kiinnostanut. Epätoivoisina hetkinä ajattelin tekeväni jotain varmasti erikoista, ja värväytyä kalastusalukselle Pohjois-Norjaan. Lopulta kuitenkin yritin nähdä lähemmäs ja hain työkokeiluun Raahen Seutuun.

Myös ilman koulua voi kehittyä ja harpata monenlaisia askelia omia tavotteitaan kohti. Tämä työkokeilu esimerkiksi on varmasti tärkeä suunnannäyttäjä siinä, haenko alalle vielä ensi keväänä.

Myöskään Tampereella vietetyn kolmen vuoden jälkeen mielessä ei niinkään ole lukion kursseilla opitut asiat. Käteen jäi itsenäistyminen, henkisesti kasvaminen ja itseensä paremmin tutustuminen.

Ne ovat taitoja, joiden avulla pärjää sekä arjessa, että työelämässä. Taitoja, joita ei opi parhaimmassakaan koulussa.

Välivuodelle jäävien nuorien vanhempia ja läheisiä neuvon olemaan siirtämättä omia pelkojaan välivuodesta nuoren harteille. Me osaamme kyllä pelätä ihan itse.

Syksyn osalta voin myöntää olevani hukassa. Välillä se ahdistaa ja pelottaa, mutta toisaalta tietämättömyys tulevasta ja uudenlaiset elämäntilanteet voivat olla myös valloittavan jännittäviä ja kasvattavia.

On kohtuullista olla tietämätön siitä, mitä haluaa elämältä. Uskaltakaa olla hukassa.