Ko­lum­ni: Passia uu­si­mas­sa

-

Ehdin reilun pari vuotta naureskella olevani paperiton. Passi meni umpeen. Ei ollut näköpiirissä tarvetta uusimiselle. Ainoa voimassa oleva henkilöllisyyskortti oli kuvallinen kelakortti, jonka avulla kädet täristen pääsi baariin ensimmäistä kertaa noin 33 vuotta sitten.

Paperittomuudelle naureskelu loppui, kun unohdin verkkopankkitunnukset. Soitto pankkiin. Helppoa tulet vain konttoriin ja saat uudet. Henkilöllisyys vain pitäisi todistaa. Käykö kuvallinen kelakortti? Ei käy. Käykö vanhentunut passi? Ei käy.

Jätin kysymättä, että voisiko tunnistaa äänestä, kuten kaksikymmentä vuotta sitten. Vastaus olisi ollut ei käy. Siis tekemään hakemusta uudesta passista. Senhän voi tehdä verkossa. Selain auki ja naputtelemaan osoitetta. Siellä oli hieno ohjeteksti. Aloita kirjautumalla. Helppoa. Voit kirjautua pankkitunnuksilla. Upsista. Ei ollut muitakaan tunnistautumiskeinoja.

Uudet ohjeet. Mennään siis poliisilaitokselle lupaviranomaisen luo. Kannattaa kuulemma varata kesällä aika, kun voi olla ruuhkaa. Päätin luottaa sunnuntailapsen tuuriin. Helpompaa kuin tuo tunnistautuminen. Vain yksi asiakas edellä ja kymmenessä minuutissa asioimassa tiskillä.

Alku meni helposti. Normaalit tiedot ja asia eteni. Sitten alkoi tärinä vaihe. Asiakaspalvelija sanoi, että pitää kysyä kysymyksiä, kun passin vanhenemista on niin paljon aikaa. Kysy jotain lapsien syntymäajoista. Minulla on sentään perheen lahjaksi antama messinkilevy, johon kaikki on kaiverrettu ilmeisesti piilovihjeenä jostain. Ei kysynyt. Ensimmäinen kysymys oli kuitenkin helppo. Sitten alkoi hikeä valua. Milloin olette menneet naimisiin?

Tavailin hetken. Käykö samalla tavalla kuin vuosia sitten, kun olin paniikissa ostanut kukkia ja suklaata lokakuussa? Silloin vaimoni katseli hieman ihmeissään. Katse auttoi muistamaan, että marraskuu taisi ollakin se oikea kuukausi vaimon syntymälle. Ei muuta kuin laskemaan piilossa olevien sormien avulla. Päivän ja kuukauden muistin. Vuoden osalta laskeskelin, että milloin vanhin lapsista on syntynyt. Muistaakseni menimme ensin naimisiin ja sitten vasta alkoivat talkoot paljon ennen kuin Antti Rinne itse keksi ne. Muistin varassa toimiminen on haastavaa välillä kenelle tahansa. Haasteellista voi olla myös lukutaito.

Tuosta Rinteestä tuli mieleen suurten ikäluokkien kannustaminen lasten tekoon ”Neljäs isänmaalle”- sloganilla. Tajusin vasta nyt, että kyseessä oli järjestysluku. Se on eri asia kuin luonnollinen luku neljä.

Koska jotakin jäi kuitenkin vaivaamaan, niin olen toki onnellinen uuden passin omistaja. Ja ensi vuoden tammikuussa vietetään seitsemän lapsen kanssa helmihäitä.