Eilen oli täydellinen päivä.
Se oli täydellinen varhain heräämiseen ja pitkään nukkumiseen.
Se oli täydellinen istua pihagrillissä ja kävellä puutarhassa tai aamukasteisella nurmikolla tai soratiellä.
Se oli täydellinen maalata tauluja, kantaa lankkuja tai lojua sohvalla.
Se oli täydellinen päivä tehdä mitä vaan eikä mitään: täydellinen päivä olla valittamatta, vaikka voisi valittaa, täydellinen päivä päästää irti ja katsoa mitä tapahtuu, täydellinen päivä elää tai kuolla. Täydellinen päivä ajatella tai olla ajattelematta.
Se oli täydellinen syödä ulkona tai sisällä.
Se oli täydellinen päivä mennä metsään tai pysyä kotona.
Se lauloi lintujen äänin ja solisi puron lailla. Se pursusi kukkeita kukkia, rehotti reuhottavaa ruohoa ja hyrisi hyrinähyttysiä. Se roihusi elämää mutta ei polttanut.
Se paistoi aurinkopoutana ja satoi pilvitaivaana.
Se oli täydellinen kasvimaan kitkemiseen ja kitkemättä jättämiseen. Se oli täydellinen syödä kitkiessä vesiheinää tai viskata ne pois.
Se oli täydellinen ottaa vastaan rakkaita ystäviä ja olla yksin.
Se oli täydellinen kertoa salaisuuksia ja ottaa niitä vastaan.
Eilen saattoi laulaa ja nauraa tai olla nauramatta ja laulamatta ja olla ihan hiljaa.
Se oli maaseudun rauhan täydellistymisen päivä, kun maailma mellastaa.
Se oli kiitoksen ja toivon ja auttamisen päivä.
Se oli täysi ja tyhjä päivä. Se vain oli ja jatkui ja jatkui ja jatkui.
Se oli täynnä uutisia ja sitä, ettei mitään tapahtunut. Se ei vaatinut mitään, se vain antoi ja salli.
Kaikki oli mahdollista, mutta mitään ei tarvittu.
Kaikki oli sallittu, eikä mikään ollut pakko.
Kaikki oli valmista, vaikka kaikki oli kesken.
Kaikki oli täyttä, vaikka kaikki oli tyhjää.
Se ei ollut työpäivä, mutta se olisi voinut olla.
Eikä se ollut vain eilen, kun tätä kirjoitin, eikä toissapäivänä vaan se on tänäänkin, se täydellinen päivä. Siellä se jatkuu ja sieltä se palaa ja siellä se odottaa vain näkijää ja kokijaa.
Jokainen päivä on täydellinen päivä, täydellinen ihan mihin vaan.
