Rakastuneet: Lue Riikan ja And­re­win tarina tästä.

Kolumni
Tilaajille

Ko­lum­ni: Suo­ma­lai­set osaavat pii­lo­le­sot­taa pa­rem­min kuin jul­ki­le­sot­taa

KOLUMNI

Lesottaminen taitaa olla Raahen murteen sana, mutta se on hieno ja kaunis sana, vaikka tarkoitusperä on vähän negatiivinen. Lesottaminen on leuhottamista, ylpeilyä, keulimista, vouhottamista. Mitä näitä nyt on. Rakkaalla lesottamisella on monia synonyymejä.

Ihmisellä voi olla hyvä itsetunto, mutta hän ei ole välttämättä leso. Jos jalkapalloilijanuori sanoo, että haluaa olla jonain päivänä Suomen maajoukkueen ykköskasvo, ei se tee hänestä lesoa. Se tekee hänestä harvinaisen suomalaisen urheilijan, joka uskaltaa myöntää, mitä haluaa ja tavoittelee. Tavoite motivoi häntä joka päivä tekemään entistä enemmän hommia unelman eteen. Yleensä suomalainen urheilija lähtee tekemään parhaansa ja katsoo mihin se riittää. Tai hiihtäjä sanoo, etten varmaan pysy sen peesissä, kun vastassa on sen verran kova norjalainen. Vaatimatonta puhetta, mutta samalla ehkä viedään pois paineita omasta suorituksesta. Jos ei ole odotuksia, ei voida syyttää häviäjäksikään. Tämä ajattelutapa on hakattu syvään suomalaiseen perimään.