"Mine olen se A ia O, se Alcu ia Loppu, sanopi Herra."
Näin kuuluu esimerkki Vanhan kirjasuomen sanakirjan ensimmäisessä sana-artikkelissa. Lainauksen lähde on helposti arvattava, eli Mikael Agricolan kääntämä Se Wsi Testamentti.
Vanhan kirjasuomen sanakirjaa on tehty 1950-luvulta lähtien. Tällä hetkellä viimeisin julkaistu artikkeli on sanasta osviitu. Se tarkoittaa tietysti osviittaa.
"Tästä tilan temmasiwat Otit oswitan pahimman, Että wasten wakaisinda Wasten kieldoa kiwaa, Käätä kärsänsä takaisin Palaua pahnoillensa."
Jossain vaiheessa valmistuvassa Vanhan kirjasuomen sanakirjassa on tarkoitus olla 1540-luvulta 1800-luvun ensikymmenelle käytössä olleet sanat.
Kotimaisten kielten keskus kertoo verkkosivuillaan, että valmiissa sanakirjassa tulee aikanaan olemaan sana-artikkeleita yli 80 000.
Esimerkkejä Mikael Agricolan tuotannosta on tulossa mukaan erittäin runsaasti. Kaikkiaan aineistoon kuuluu 1 500 teosta.
Vanha kirjasuomi on perusta, jolta tätäkin lehteä edelleen tehdään. Kieli ei välttämättä tarvitse museota, mutta sanakirjan se tarvitsee ja ansaitsee.
Siitä huolimatta vuonna 2010 kulttuuriministeriön asettama Kotus-työryhmä esitti sanakirjatyön keskeyttämistä. Se olisi ollut surkea loppu vuosikymmeniä jatkuneelle työlle.
Ulkopuolinen, yksityinen raha tuli apuun, kun Koneen Säätiö tuli mukaan suureksi rahoittajaksi vuonna 2012.
Viime vuonna säätiö myönsi Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitustyöhön reilut miljoona euroa. Sillä on turvattu sanakirjatyö vuoteen 2023 saakka. Summalla rahoitetaan neljän sanakirjatoimittajan työpanos. Kaikkiaan toimituksessa on kuusi henkilöä.
Ilman kieltä ei olisi suomalaista kulttuuria. Tuntuisi siis, että sanakirjan tekemiseen löytyisi julkista rahaa, mutta kun kerran Suomi ei siihen pysty, säätiörahoitus on erinomainen vaihtoehto.
"Nijn odottamatoin ja nijn wähä tila cuin Deputationin neuwosta on ollut taincaltaiseen pelcohon, nijn usco cuitengin Deputationi." Seisoo julkaisussa Neuwo Palando-Wijnan Hyödytyxestä ja Wahingosta.
Vuodesta 2014 lähtien sanakirjaa on siirretty verkkoon kaikkien vapaasti käytettäväksi ja ihailtavaksi. Kaikkien nettiyhteyden päässä olevien katsottavina ovat siis painettuna ilmestyneet kaksi sanakirjan osaa, jotka kattavat aan ja kööpelin välin. Ne ilmestyivät vuosina 1985 ja 1994.
Kööpeli on muuten kyöpeli, eli haamu, kummitus tai mörkö. Eli virkkeessä käytettynä näin "Coolema ei sillen ole totinen coolema, wan sen cuua, köpeli ia wario". Agricolan kieltä tietysti tämäkin.