Ko­lum­ni: Ter­veem­pi Suomi

-
Kuva: Mikko Törmänen

Vasemmistoliiton kesäkokous on parhaillaan käynnissä Kemissä. Olemme yhdessä linjanneet tulevan syksyn toimintaa, keskustelleet tavoitteista ja ruotineet budjettiesitystä.

Myös täällä Raahessa olemme isojen haasteiden edessä, kun sorvaamme ensi vuoden talousarviota. Meille on sydämen asia tiukassakin taloustilanteessa huolehtia kuntalaisten tärkeistä palveluista kuten kouluista, terveyspalveluista ja harrastusmahdollisuuksista. Palvelujen keskittäminen tai koulujen lakkauttaminen tuo harvoin pysyviä säästöjä.

Tästä hyvänä tai huonona esimerkkinä voi pitää oman erikoissairaanhoidon kuten leikkaustoiminnan loppumista. Säästöjä ei tule, mutta palvelut ja työpaikat valuvat Ouluun ja ihmisten asiointimatkat ja hoitojonot pitenevät.

Olin hallitusneuvotteluissa mukana miettimässä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen rakenteita. Sotepalveluiden järjestäminen rakentuu tulevaisuudessa 18 maakunnan varaan, jotka tuottavat palvelut pääosin julkisena palveluna. Näillä tulevilla maakunnilla tulee olla todellista päätösvaltaa järjestää sote-palvelut laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Tämä edellyttää suorien vaalien lisäksi myös maakunnan omaa rahoitusmekanismia eli maakuntaveroa.

Erikoissairaanhoidon kustannuksia voidaan alentaa parantamalla perustason palveluiden saatavuutta ja hoitotakuuta niin, että hoitoon pääsee viikon kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista. Tämä edellyttää noin 1000 yleislääkäriä lisää terveyskeskuksiin. 

Hallitusohjelmasta löytyy myös kirjaus siitä, että keskussairaaloiden päivystystoiminta ja osaajien riittävyys turvataan tarvittaessa erityisin päätöksin. Valitettavasti yksi hallituspuolue ei halunnut avata päivystys- ja keskittämisasetusta hallitusohjelmassa siten, että anestesiaa vaativia leikkauksia olisi voitu jatkaa myös aluesairaaloissa kuten Raahessa. Tämä oli itselleni suurin pettymys hallitusneuvotteluiden osalta.

Joka tapauksessa saimme vihdoinkin kirjauksen vanhushoivan mitoituksen nostamiseksi 0,7 ja myös kotihoitoa ja omaishoitoa parannetaan. Hoivahenkilöstön mitoituksessa tulee ehdottomasti varmistaa, että 0,7 tarkoittaa nimenomaan hoivatyötä tekeviä päteviä henkilöitä, eikä talkkareita tai haamuhoitajia lasketa hoivatyön henkilöstövahvuuteen.

Hoitajamitoituksen nosto tulee myös valmistella huolella kuten muutkin lait. Mitoituksen toteuttaminen edellyttää lisää ihmisiä tekemään arvokasta hoivatyötä niin koti- kuin laitoshoidossakin. Palkkojen ja työolosuhteiden tulee olla sellaiset, että työtä jaksaa tehdä ja että sillä myös tulee toimeen.